Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mitä tapahtuu kun oma isä lakkaa olemasta vahva ja kaikkivoipa ja muuttuu hoidettavaksi? Siitä kertoo Arno Geigerin pienoisromaani Vanha kuningas turvapaikassaan.
Kertojan isä taantuu vähitellen kuten hänenkin isänsä aikoinaan. Muisti alkaa pettää, tavalliset toimet eivät enää onnistu, persoonallisuudessa tapahtuu muutoksia. Aivokuvat vahvistavat Alzheimerin taudin.
Kirjan kuvaus on herkkää ja koetun tuntuista. Sairastunut isä on aluksi levoton, hän kaipaa alituiseen kotiaan eikä ymmärrä jo olevansa kotonaan; koti lienee aina jossain kaukana muistoissa, joihin ei ole enää pääsyä. Kertoja – joka sattumoisin on nimeltään Arno Geiger ja ammatiltaan kirjailija – sekä hänen sisaruksensa hoitavat isää parhaansa mukaan ja yrittävät sopeutua uuteen tilanteeseen. Kun kotonaolo käy mahdottomaksi, isä siirretään hoitokotiin ja vanha talo tyhjennetään.
”Elämän viimeisenä vaiheena vanhuus on sellainen kulttuurimuoto, joka muuntuu alituisesti ja joka on opeteltava aina uudestaan. Ja kun asia kerran on niin, että isä ei pysty opettamaan lapsilleen mitään muuta niin ainakin sen, mitä vanhuus ja sairaus merkitsevät. ”
Tätä Geigerin kirjassa todella opetellaan. Kirjan läpi lyö aivan erikoislaatuinen haikeus, suru siitä, mitä elämä on nyt ja mitä se on ollut. Samalla nähdään kuitenkin jotain positiivistakin: sairaudessakin isä pysyy kielellisesti lahjakkaana ja nokkelana; on suorastaan huvittavaa, miten vanhukset hoitokodissa sanailevat keskenään.
Lurra-kustantamo on tehnyt hyvää työtä tuodessaan suomalaisten lukijoiden ulottuville harvinaisempaa saksankielistä kaunokirjallisuutta. On sitten eri asia, nähdäänkö Geigerin kirja muistelmateoksena vai kaunokirjallisuutena, mutta kauniisti ja kunnioittavasti kirjoitettu se on joka tapauksessa. Erityismaininnan ansaitsee kirjan hurmaava kansi.
