”Empaattinen, säkenöivä ja mielipiteitä jakava”, kerrotaan erään arvostelun sanoneen tästä kirjasta, ja tämä lausunto on päässyt ihan kirjan kanteen asti. Mielipiteitä kirja varmaan ainakin jakaa.
Sen juoni on melko nopeasti kerrottu: Mainesta ja käytännössä aivan sen perämetsistä tullut 15-vuotias Vanessa pääsee Browickin hienostolukioon, sisäoppilaitokseen, jossa hän ensin ihastuu ja sitten rakastuu kiihkeän ensilemmen voimalla 42-vuotiaaseen äidinkielenopettajaansa, Jacob Straneen, joka valitettavasti – näin voidaan kai sanoa – vastaa Vanessan tunteisiin. Ohimenenevät halaukset ja suukot muuttuvat tietenkin pian täysiveriseksi seksisuhteeksi.
Strane on luonnollisesti äärimmäisen huolellinen, ei halua satuttaa nuorta tyttöystäväänsä, vaan haluaa ottaa tämän kehitystason koko ajan huomioon. Mutta onko tämä oikein? Kuka on vietellyt kenet? Eikö tällaisesta nymfettisuhteesta ole aina vastuussa se aikuinen, jonka olisi tunnettava rajansa, vai voidaanko siitä osa vierittää tuon viettelevästi käyttäytyvän nymfetin kontolle? Vaikeita kysymyksia, todella vaikeita.
Yksi kirjan mielenkiintoisimpia ulottuvuuksia on Stranen ja sitä kautta myös Vanessan suhde kirjallisuuteen, sillä suhde alkaa luovan kirjoittamisen ryhmässä. Aivan alussa opettaja vertaa Vanessan punaista tukkaa vaahteranlehteen ja luetuttaa tällä Sylvia Plathin tunnetuimman runon Lady Lasarus, jossa punatukkainen nainen kykenee nousemaan tuhkasta ja ahmaisemaan miehiä kuin ilmaa. Seksi tämän miehiä ahmivan kohtalottaren kanssa ei vain ole aivan yksinkertaista edes Stranelle, jota alkaa jo ikä vaivata: Vanessa penkoo hänen kotonaan lääkekaappiin ja löytää muunmuassa Viagraa… Pian keskeiseksi luettavaksi muodostuu Robert Frostin jälkeen tietysti Nabokovin Lolita, joka puhuttelee kumpaakin vallan eri tavoin.
Vanessa-romaani on tavattoman hyvin kirjoitettu; se kuvaa aidolla tyylillä päähenkilönsä mielenliikkeitä eri tilanteissa, oli kyseessä sitten lukio Browickissa, koti siellä jossain Mainen perukoilla tai sitten aikuismaailma kaupungissa hotellin vastaanottovirkailijana. Yhä 27-vuotiaana Vanessaa vaivaavat muistot Stranesta – hänellä on ollut enemmän tai vähemmän ohimeneviä miessuhteita elämässään, mutta Strane pysyy jollain tavalla hänen ainoana rakkautenaan, mikä tuntuu lukijasta kovin surulliselta ja traagiseltakin.
Huolimatta vakaasta kirjailijantaidosta tämä kirja tuntui ainakin minusta jotenkin tukalalta ja epämukavalta lukea. Sen aiheessa ja käsittelytavassa oli jotain ahdistavaa, mutta näin ei tietenkään tarvitse tapahtua kaikkien kohdalla. Enkä edelleenkään osaa sanoa lopullista totuutta siitä, oliko Strane pedofiili vai Vanessa nuori viettelijätär. Ehkäpä suurin osa minusta kallistuu tuon ensimmäisen vaihtoehdon suhteen. Mutta kannattaa lukea ja muodostaa oma mielipiteensä.