Rakkausromaani pari kertaa vuodessa pitää kallotohtorin loitolla. Kaari Utrion historiallisten romaanien kautta todellisuuspako tunnemyräkän ja taatun onnellisen lopun pariin on virkistävä myös muilla tasoilla. Tarinat eivät pyri elävöittämään vain historiaa, vaan myös ennen meitä eläneiden ihmisten koko maailmankatsomusta ja elämäntapaa. Todenmukaisuuden ja anakronistisuuden tasoa on tietenkin kenenkään mahdotonta puolueettomasti arvioida, mutta uskottavuus paranee, kun poliittinen ja henkinen ilmapiiri on otettu huomioon.
Vanajan Joanna sijoittuu 1300-luvun loppuun Suomeen ja Ruotsiin. Nimihenkilö on Hämeen kaunein nainen ja hänen vastinparinsa ritari Ulf Ruotsin komein ja traagisin ritari. Sitten on paljon tukahdutettuja tunteita ja elämän heittelyä, juonintaa, maailmanpolitiikkaa, murhia ja sydänystävyyttä. Saavatkohan ritari ja neito toisensa vai saavatko elämän katkerat palat heidät ikuisesti vieraantumaan toisistaan…? Ai niin, onnellinen loppuhan oli taattu.
En malttanut mennä nukkumaan, ennen kuin sain luettua loppuun.