Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Saara Tuukkanen oli valmistunut sosiaalikasvattajaksi ja haki työpaikkaa. Hän pääsi Erityistyöleirin töiden valvojaksi ja paikka oli Heinävesi.
Työleirillä oli naisia ja siellä asuttiin teltoissa. Työmaa oli metsässä, jossa tehtiin metsätöitä, motteja pitkin päivää. Naiset olivat joutuneet leirille milloin mistäkin syystä ja olivat melko kovasuisia ja osa pahansisuisiakin.
Leirin johtaja, Marjastiina, jolla mielestäni oli kaunis nimi, pilasi sen sillä, että hän vaikutti olevan melkoisen kovaluonteinen tyranni. Hän oli saanut koulutuksen Saksassa ja oli niin ollen erittäin natsimielinen. Hän kohteli naisia kovalla kurilla, joka usein meni reippaasti yli. Lisäksi hän pimitti rahoja ja ruokaa. Jotenkin ajattelen, että hänen oli pakko olla jonkin sortin luonnehäiriöinen tai toisaalta, tekikö sota ihmisistä “susia”.
Saara yritti parhaansa tulla toimeen naisten ja leirin johtajan kanssa, hoitaa tehtävänsä. Paremmin hän pärjäsi naisten kuin johtajan kanssa. Marjastiinan “temput” olivat sitä luokkaa, että lukijan vinkkelistä alkaa tuntua siltä, että Saaran saappaissa olisi tehnyt mieli jättää koko pesti.
Risto Joutjärvi on koonut äitinsä muistelmat todella kiitetettävästi kirjaksi. Kerronta on sitä luokkaa, että sitä on helppo lukea ja se kulkee jouhevasti eteenpäin. Kirja on suorastaan jännittävä, kun seuraa, selviääkö Saara ja miten käy Marjastiinan. Ihmisen raakuus ja inhimillisyys kulkevat käsi kädessä ja kirja on elämänmakuinen ja pala historiaa. Hirveitä on tapahtunut, joka meidän on hyvä tietää, kun kauhistelemme tämän päivän hurjia tapahtumia.
