Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Olen vilpittömästi kuvitellut, että jos olisin hoikempi, peppuni pienempi ja sääreni kapeammat, olisin onnellisempi. Olen verrannut itseäni lehtien palstoilla, tv:ssä ja elokuvissa esiintyviin naisiin. Olen uskonut, etten löydä elämäni miestä, koska minua ei koskaan voisi rakastaa sellaisena kuin olen.”
Näin kertoo Hanna Kinnunen pohtiessaan, kuinka paljon elämästään hän on tuhlannut itsensä arvostelemiseen ja inhoamiseen. Tämä kirja, jossa hän, Aino-Kuutamo Uusitorppa ja lisäksi muutamat etunimellään esiintyvät naiset puhuvat suhteestaan ruumiiseensa ja etenkin sen painoon, on saavuttanut jo paljon huomiota mediassa ja hyvä niin. Samantapaisella asialla on myös ollut Yleisradion palstoilla jo aiemmin tänä vuonna Jenny Lehtisen Vaakakapina.
Kinnunen ja Uusitorppa ovat taistelleet kehosuhteensa ja kilojensa kanssa läpi elämänsä. Onhan naisen ruumiille ja etenkin painolle asetettu vuosikymmenten ajan valtavia vaatimuksia: ei sovi olla liian lihava mutta liian laihakaan ei ole hyvä. Rintojen on oltava tietynkokoiset, ja takapuolen myös sopivan pyöreä ja lihaksikas. Eivätkä näitä vaatimuksia aseta vain miehet: myös nainen voi olla naiselle susi. Lisäksi nykyaikaiset sosiaalisen median muodot ovat luoneet aivan uusia kuvioita, ja tästä kirjan kirjoittajat ottavat esimerkiksi deittipalvelu Tinderin.
Mitä Kinnusen ja Uusitorpan kirja sitten antaa tähän kehollisuuskeskusteluun? Ennen kaikkea se julistaa armollisuutta ja itsensä hyväksymistä, oli kehon muoto ja koko sitten minkälainen hyvänsä.
Olen näiden fat liberation -kirjojen ja myös Ylen Vaakakapinan suhteen ollut vähän huolissani siitä, että hyväksynnän ilmapiirissä ei aina huomata elämän karuja tosiasioita, kuten vaikkapa runsaan ylipainon eittämättömiä terveysvaikutuksia. Valtavan ihana -kirja ei tähän sorru, vaan puhuu kovasti terveen ja virkeän elämäntavan puolesta: itseään ja omaa ruumistaan kuunnellessa on helpompi syödä järkevästi, mikä ei välttämättä tarkoita lehtikaalia ainoana ruokana, ja löytää liikunnan ilo. Mutta tämä itsensä löytäminen voi viedä vuosia, jopa vuosikymmeniä.
Hanna Kinnunen ja Aino-Kuutamo Uusitorppa ovat siis kirjoittaneet tärkeän kirjan, jonka sanoma tavalla tai toisella koskettaa varmaan suurinta osaa naisista, sillä itsensä arvostelu, itseinho ja häpeä omasta ruumiista ovat valitettavan tavallisia. Kuinka hienoa olisikaan katsoa joka aamu peiliin ja sanoa: olen ihana ja kaunis, kerrassaan valtavan ihana!
