Muistan kun jollain kuvituskurssilla annettiin lastenkirjakuvituksiin seuraavanlainen neuvo: muista aina liioitella. On parempi antaa mielikuvituksen lentää kunnolla, kuin himmailla ja pysyä mahdollisimman tarkasti tekstin tarjoamissa raameissa. Tämä neuvo tuli kirjaa lukiessani mieleen, sillä tässä kirjassa asia on ymmärretty täsmälleen oikein.
Saara Kekäläisen kirjoittama hauska tarina puurosta, joka ei ala maistumaan lähtee suorastaan lentoon Reetta Niemensivun osaavissa käsissä. Valpurin edessä nököttävä puuro ei näytä pelkästään epäilyttävältä, se näyttää isolta, suorastaan valtavalta, melkeinpä jopa avaruuden mustalta aukolta! Tai ehkäpä sittenkin juoksuhiekalta, joka on nielaissut ainakin lauman antilooppeja, vessanpöntön, sekä yhden kumisaappaan ja ihan kohta Valpurinkin.
Ilkeällä puurolla on joka tapauksessa selkeästi pahat mielessä, ja Valpurin mielikuvitus lähtee pian aivan lapasesta. Toinen toistaan hullummat ja hauskemmat skenaariot seuraavat toisiaan ja selittävät miksi puuroa nyt ainakaan ei voi syödä. Pitäisiköhän puuro peräti haastaa kaksintaisteluun, Valpuri miettii. Överi tarina on aivan loistava ja Niemensivun värikäs ja humoristinen kuvitus ottaa hullunkurisesta aiheesta kaiken irti.
Muistan omasta lapsuudestani, miten puuro tosiaan oli ylittämätön haaste. Olisiko tällainen kirja aikanaan auttanut ongelmassa eteenpäin, mene ja tiedä mutta hauska lukuelämys on joka tapauksessa luvassa. Tutusta ja arkipäiväisestä aiheesta on saatu aikaan tulkinta, joka tuskin jättää ketään kylmäksi.