Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Raskaan menneisyyden alas painama pikkurikollinen Jamo vaikuttaa heti alkujaan kohtalaisen toivottamalta tapaukselta. Surkeasti alkava päivä saa kuitenkin odottamattoman käänteen, kun Jamon haltuun ottama kamera osottautuu joksikin ihan muuksi: kameralla voi kuvata menneisyyttä.
Erikoinen kamera tarjoaa ratkaisun korjata menneisyyden virheet ja niin Jamo itsepintaisesti sotkeutuu kadonneen tytön tapaukseen ja pian isokenkäisetkin kiinnostuvat Jamon puuhista ja kamerasta. Yksin Jamo ei sentään joudu pärjäämään, apurina toimii pehmoeläimeen asennettu keinoäly ja pian myös puolikuuro entinen poliisi sekaantuu tapaukseen.
Sanotaan heti alkajaisiksi, että Avi Heikkinen on tehnyt jonkin asteisen kulttuuriteon onnistuessaan luomaan uskottavaa suomalaista science fictionia, joka vieläpä sijoittuu Jyväskylään. Toki proosan puolelta hyvää sci-fiä löytyy paljonkin, mutta sarjakuvien puolella genre tuntuu nykyään olevan jonkinlaisessa paitsiossa. Aluksi hieman pölhöltä kuulostavasta juonesta huolimatta Valotusaika toimii nimittäin erinomaisesti. Sarjakuva jossain määrin jopa muistuttaa Black Mirror -sarjaa; realistinen miljöö, uskottavia henkilöhahmoja ja uusi teknologia, jolla on odottamattomia seurauksia.
Tätä mielleyhtymää edesauttaa myös se seikka, että sarjakuva itsessään on erittäin elokuvallinen kokemus. Koko sarjakuva on nimittäin koostettu valokuvista, joita tosin on käsitelty sen verran, että varsin usein unohtaa niiden valokuvallisen alkuperän. Tiedän, että moni lukija tuntee tätä lukiessa skeptisyyden pistoksen, valokuvasarjakuva kuulostaa ihan hirveältä ja mieleen tulee joitakin epäonnistuneita kokeiluja, joita tuli luettua 90-luvun puolella.
Heikkinen tietää kuitenkin mitä tekee, ratkaisussa ei ole mitään laiskaa ja kuvakulmia on selkeästi mietitty ja hiottu kerta toisensa jälkeen niin, että lopputulos on tasan tarkkaan se, mitä halutaan. Itse asiassa en ole hetkeen näin kunnianhimoista suomalaista sarjakuvaa tainnut lukeakaan. Myös itse juoni on yllättävän monitahoinen ja päräyttävä loppu takaa sen, että sarjakuva kannattaa lukea uudestaankin. Bonuspisteitä rapisee vielä nohevasta ja uskottavasta dialogista, sarjakuva onnistuu kaiken jännityksen ja synkkyyden keskellä olemaan myös yllättävän hauska.
Mitäs tässä vielä sanoisi? Jos science fiction yhtään kiinnostaa, niin Valotusaika kannattaa ilman muuta lukea. Avi Heikkiselle puolestaan toivotan pitkää ikää ja tulevaisuutta sci-fi:n ja sarjakuvien parissa, tällaista kaivataan lisää.
