Enpä ollut aikaisemmin lukenut mitään alunperin pohjoissaameksi kirjoitettua. Kerttu Vuolab löytyi Juri Nummelinin Suomalaisen kirjallisuuden lyhyestä historiasta. Muun muassa Lappi-kirjallisuuspalkinnolla palkittu Valon airut kuvaa saamelaista kulttuuriperintöä monipuolisesti.
Kokonaisuutena tämä oli vähän vaihteleva. Aluksi liikutaan mytologian ja tarujen alueella, sitten kuvataan vähän arkisempaa perhe-elämää Tenon varrella ja lomitetaan siihen lapsille kerrottuja opettavaisia pikku kertomuksia. Lopuksi kirja ottaa vielä käänteen jonkinlaiseksi kauhutarinaksi, jossa lapsikolmikko matkaa pelottavaan seikkailuun vuoren sisään, jossa kohdataan hurjia hetkiä.
Romaanina arvioituna Valon airut ei sytyttänyt. Kansanperinteen kuvaus oli kiinnostavaa, samoin arkisemman perhe-elämän kuvaus. Sikäli siis antoisa kirja. Jotain lumoavaa Valon airuen Lapin luonnon kuvauksissa on, samoin saamelaisvaikutteisessa sanastossa kaikessa outoudessaan. Kertomusmuoto vain vaatinee vähän enemmän sulattelua.
Saamelaista kirjallisuutta sietäisi kyllä suomentaa enemmänkin. Hyvästä kulttuurityöstä siis iso hatunnosto tämän kirjan suomentajalle Riitta Taipaleelle ja julkaisijalle Atraimelle.