Runokokoelmiin voi aina heittäytyä kokeilemaan ja katsomaan, mitä niistä löytyy, vähilläkin pohjatiedoilla. Merja Turpeisen Valolla maalattu on esikoiskokoelma; kirjoittaja on taustaltaan filosofian tohtori ja tutkija, mutta myös kuvataiteilija.
Jo ympyrän kehälle ripoteltu sisällysluettelo kertoo syklisyydestä ja viittaa elämän kiertokulkuun. Ripottelemista nämä runot muutenkin ovat: asettelu on hyvin vapaamuotoista ja sivun tilaa käytetään paljon hyväksi. Tekstiä on säkeissä melko vähän, mutta asettelun kautta sille tuodaan lisäpainoa.
toistosta tulee totta kantavat siivet, seinä
Runoista nousevat esiin luontokuvasto ja ihmisten väliset yhteydet. Runon minälle lukija saa olla sinä, johon on joku yhteys. On pyrkimystä yhteyteen, etäisyyttä ja irtonaisuutta, irti päästämistä ja ehkäpä jonkin uuden löytämistäkin. Kaikki tämä tapahtuu paljolti luonnon keskellä, nämä runot eivät viihdy kaupungissa tai teknologian äärellä, mitä nyt satunnaisesti jossain huoneessa. Sen sijaan niissä ollaan paljon veden äärellä, heitellään kiviä veteen ja kuulostellaan aaltoja.
Valolla maalattu on kaunis kokoelma. Se sanoo paljon kohtuullisen pienellä määrällä sanoja ja sen kuvasto on viehättävää ja mielenkiintoista. Esikoiskokoelmaksi se on oikein harkittu ja taidokas.