Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Virkaa tekevä poliisipäällikkö Lars Martin Johansson haluaa päästä pitkästä aikaa oikean rikostutkinnan kimppuun. Miten on mahdollista, että putkaan tolkuttomassa humalassa mutta muutoin kunnossa tuotu laitapuolen kulkija löytyy parin tunnin päästä pahat vammat kasvoissaan sellistään? Tämän ongelman kautta Johanssonille kollegoineen aukeaa isompi juttu: onko poliisikunnan sisällä henkilöitä, jotka väärinkäyttävät asemaansa, ja jos on, miten puuttua siihen? Miksi yhdestä järjestyspoliisipartiosta tehdään suhteettoman paljon ilmoituksia?
Leif GW Persson on pohjoismaisista poliisiromaanien kirjoittajista ehkä kaikkein suurin suosikkini. Vallanpitäjät vahvistaa käsitystäni entisestään. Se julkaistiin jo vuonna 1982, mutta suomennos saatiin vasta nyt, yli 35 vuotta myöhemmin. Hyvä, että saatiin.
Myöhemmissä kirjoissa Lars Martin Johanssonin hahmo kasvaa lähes myyttisiin mittoihin, ja häntä kuvaillaan useimmiten mainesanoilla ”legendaarinen” tai ”mies, joka näkee kulman taakse”. Vallanpitäjissä Johansson ei vielä ole mikään supermies, vaikka terävästä hahmosta onkin kyse. Myöskään Evert Bäckströmiä ei ole vielä päästetty koheltamaan kaikkea pilalle. Pääpaino on melko salassa tehtävässä tutkimuksessa sekä aivan uudenlaisessa tiedusteluhankkeessa.
Vallanpitäjät on hieno dekkari. Sen päälinja alkaa kehittyä kuin varkain alkuasetelman sivujuonteesta. Leif GW Perssonin tyylille ominaisesti kirja koettaa kuvata päähenkilöitään mahdollisimman monipuolisesti, ja niinpä välillä vaihdetaan vapaalle – ravintolaillallisiin ja hirvimetsälle. Mutta kunnon hirvimies aavistaa saaliin läheisyyden jollain muulla kuin aisteillaan, ja samoin Persson iskee isomman vaihteen silmään aikansa paikallaan pyörittyään. Loppuratkaisu on hieno. Tapaus on selviämässä, mutta mitä sitten, vaikka neljä poliisia ja yksi taparikollinen tietäisivätkin tarkalleen, kuinka kaikki meni?
Vallanpitäjät on taas yksi sulka Leif GW Perssonin hattuun. Erinomaista poliisiromaania lukiessaan aika kuluu kuin siivillä. Iso suositus!
