Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Alaotsikoltaan Päiväkirja Kokkolan ja Tammisaaren punavankileireiltä 1918.
Pekka Railo (1888–1975) kirjoitti muistelmansa Kokkolan ja Tammisaaren punavankileireiltä alunperin 1950-luvulla. Tuolloin hän yritti saada kirjaa julkaistuksi, mutta kustantajaksi ehdolla ollut Tammi hylkäsi sen liian epäkaupallisena. Kirjan toimittanut Pekka Tuomikoski epäilee Tammen johtokunnan pitäneen Railon muistelmia liian rajuina ja kylmän sodan ilmapiirissä Suomen ja Neuvostoliiton suhteille haitallisina. Teksti on kuitenkin melko korrektia verrattuna eräisiin aikaisemmin ilmestyneisiin muistelmiin…
Kirjan toimittaneen Pekka Tuomikosken alkusanat, jossa käsitellään enemmän Railoa henkilönä ja tämän aiempia ja myöhempiä vaiheita vie kirjasta aika ison osan. Myös Railo itse kertoo lapsuutensa ja nuoruutensa tapahtumia sekä sotaan johtaneita syitä hyvinkin tarkkaan, joten itse vankileirien tapahtumat jäävät vähäisemmiksi. Railo ei pitänyt mitään päiväkirjaa, tämä on kirjoitettu lähinnä muistitiedon ja vanhojen muistiinpanojen pohjalta. Apteekkarista ja sanomalehtimies Railosta tuli myöhemmin kansanedustaja ja Helsingin apulaiskaupunginjohtaja.
Muistelu Tammisaaren vankileiriltä, jota pidetään yleisesti kaikkein pahamaineisimpana leirinä, on kuitenkin propagandaa välttelevää. Tämä tekee tapahtumista uskottavia kaikessa kiihkottomuudessaan. Railo oli vahvasti sosialidemokraatti, joka myös näkyy tässä kirjassa. Leirillä Railo kuului vankien eliittiin, koska hän hankki itselleen aseman leirin apteekkarina ja välskärinä. Siksi hän saikin useita etuuksia kuten vapaa liikkuminen jopa leirin ulkopuolella sekä lähes riittävästi ruokaa, mikä olikin tärkeintä hengissä pysymisen kannalta.
Ilmeisesti tästä syystä Railo ei myöskään hehkuta vankileirien kauheuksia, tyyli on välillä hiukan kuivaakin. Kaikki olennainen käy kuitenkin ilmi: yölliset teloitukset, nälkäkuolemat, taudit, vartijoiden asiaton käyttäytyminen… Kirja ei mässäile raakuuksilla, Railo vain kertoo olennaiset tapahtumat raportinomaisesti. Siksi osa muistelmista voi tuntua vähän turhankin asiapitoiselta, mikäli ei ole kiinnostunut lehtimiehenä toimineen Railon analyyseista sodan syistä ja seurauksista. Ajankuvana tämä toimii kyllä mainiosti. Lisäksi kirjan lopussa on ansiokas kooste eri lehdissä olleista artikkeleista vuoden 1918 tapahtumia koskien sekä joitakin kommentteja niihin. Kirjassa on myös muutamia olennaisia tilastoja punavangeista, vankileireistä ym. liittyvistä aiheista.
Kokonaisuudessaan tämä on suhteellisen objektiivinen ja realistinen kuvaus oloista Tammisaaressa. Lehtimiehenä Railo on myös osannut välttää pahimmat syytökset puolin ja toisin, joten tätä teosta voi suositella kenelle tahansa, joka haluaa tietää lisää ns. Tammisaaren Akatemiasta, kuten leiriä myös kutsuttiin. Lisäksi aikakauden mielipiteet käyvät hyvin ilmi lopussa olevista artikkeliotteista – kuriositeetin vuoksi mainitsen tässä, että eräs pappi Pohjois-Suomessa oli julistanut valkoisten käyvän ”pyhää sotaa”. Kuulostaako tutulta? Suosittelen jokaiselle sisällissodasta kiinnostuneelle ja leireistä lisätietoja haluaville.