Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Houkutteleeko viikonloppuna kirjallinen puolimaratoni joulusiivouksen sijaan? Sarah Larkin lähes 900-sivuinen Valkoisen pilven maa aloittaa Uuteen-Seelantiin sijoittuvan trilogian. Mukaansatempaava tarina on joutuisaa luettavaa, eikä sivumäärä puuduta. Päin vastoin, tiiliskiven mitalla on mahdollisuus paneutua asiaan perin juurin ja rakentaa trilogialle vankka perusta.
Eletään 1850-lukua. Maorit ovat luovuttaneet Uuden-Seelannin saaret Britannialle Waitangin sopimuksella noin kymmenen vuotta aiemmin ja saarta asutetaan aktiivisesti myös eurooppalaisten toimesta. Matkaan lähdetään hyvin moninaisista syistä. Pitkä merimatka vie uuteen elämään myös Helen Davenportin ja Gwyneira Silkhamin. Lontoolaisperheessä kotiopettajattarena toimiva Helen on lehti-ilmoituksen ja muutaman kirjeen perusteella lupautunut vaimoksi uusseelantilaiselle miehelle. Gwyneira puolestaan on englantilaisen lordin villikkotytär, jota kiehtoo seikkailu – olkoonkin, että hänen isänsä on hävinnyt hänet uhkapelissä vaimoksi lammasparonille.
Helen ja Gwyneira ovat hyvin erilaisia niin luonteiltaan kuin yhteiskunnalliselta asemaltaankin, mutta se ei estä heitä ystävystymästä merimatkan aikana. Ensimmäisessä luokassa matkustava Gwyn pystyykin avustamaan laivan ahtaissa uumenissa kuuden orpotytön kanssa matkustavaa Heleniä monin tavoin. Laivalla solmitusta ystävyydestä tulee määränpäässä heille tärkeä ja kannatteleva tukipilari, sillä kumpikin heistä kohtaa unelmiensa prinssin sijaan suuria haasteita uudessa perhe-elämässään Uudessa-Seelannissa. Heidän on haettava paikkaansa maailmassa monen koettelemuksen kautta. On myös kasvettava omiin päätöksiin, vaikka naisen elämä on hyvin tarkasti ulkoapäin saneltua ja kontrolloitua. Omat haasteensa asettaa vielä heidän aviomiestensä perheiden välinen historia ja vihanpito.
Tarina etenee hyvin johdonmukaisesti Helenin ja Gwyneiran ja heidän perheidensä myötä. Helenin kanssa matkanneita orpotyttöjäkään ei unohdeta, hekin saavat kirjassa tärkeän roolinsa. Näistä henkilöhahmoista kasvaa dynaaminen, keskinäisissä suhteissaan kiinnostava joukko. Siinä sivussa lukija viedään keskelle eksoottisen maan luontoa ja ja historiaa; lammasfarmareiden lisäksi uusi maa houkuttaa kullanhuuhdonnallaan ja valaiden pyynnillään. Siirtomaa-ajan ihmisten rinnakkaiselo maorien kanssa sujuu ajoittain paremmin, ajoittain huonommin. Toisistaan poikkeavat käsitykset ja tavat johtavat väistämättä konflikteihin.
Valkoisen pilven maa tarjoaa draamaa, romantiikkaa, juonitteluja ja historiaa yhdessä ja samassa paketissa. Suosittelen tätä erityisesti historiallisista romaaneista ja vieraista kulttuureista kiinnostuneille, mutta kyllä tämä tepsii ihan puhtaaseen romantiikan nälkäänkin. Ja bonuksena vielä se, että tutuiksi tulleiden henkilöiden elämää pääsee seuraamaan vielä kahdessa kirjassa.
