Valkoinen varjo on ensimmäinen osa trilogiaa Musta mandala. Hiukan varovasti tunnustellen aloin lukea, sillä millainen on kirja, joka menee ihmismielen pimeyksiin…
Jännittävä ja kiehtova! Mona on taiteilija ja myy omia teoksiaan kaupassaan. Hiljaiseloa on ja ystävänsä Pian kehotuksesta hän lähtee taideleirille vetäjäksi. Leirin tarkoitus on, että kukin hiljentyy ja tekee oman mandalan. Leiri on saaressa ja sinne valikoituu varsin kirjava sakki, vain kuusi osallistujaa Monan ja Pian lisäksi.
Jokainen tyyppi on omaa luokkaansa, mutta pariskunta Kerkko ja Heini vetävät ihan kympillä oudoimman tyypin tittelit. Kerkko on niin vastenmielinen tyyppi, että hänen niskoilleen uskoisi ihan mitä tahansa, mutta onko Kerkko sittenkään se kaikista pahin?
Outoja asioita alkaa tapahtua ja pian ei tiedä, kuka on tolkuissaan, kuka ei. Ketä tulee pelätä ja kehen voi luottaa. Jännitys tiivistyy ja kun yksi porukasta sekä vene katoavat, alkaa olla jo se kynsien pureskelun paikka. Vettä sataa ja on pimeää ja kaikki elementit ovat käytössä.
Olin aivan innoissani tätä lukiessani ja ainoa toivo oli se, että tämä jatkuu! Niin keskeneräisiksi jäi monta asiaa, että on pakko saada tietää, miten tulee käymään seuraavassa ja sitä seuraavassa kirjassa.
Katariina Souri on onnistunut, nimenomaan jännityksen ja tunnelman luomisessa. Sellaisella vuoristoratamaisella tyylillä, että välillä lukija saa hengähtää ja sitten taas mennään. Valkoinen varjo on nimenomaan jännitysromaani, psykologinen sellainen.