Me olemme rakennettuja muistoistamme. Mitä olemme tehneet, sitä elämämme on ollut. Ihmiset ympärillämme, rakkaat perheenjäsenet, ystävät, työtoverit. Kotikulmien hahmot. Niistä elämä on tehty, ja jotkut meistä ovat ottaneet tehtäväkseen kirjoittaa sen ulos. Yksi parhaimmista on Joni Skiftesvik.
Valkoinen Toyota vei vaimoni lähtee siitä, kun sydänsairaudesta jo pitkään kärsinyt Skiftesvikin Hilkka-vaimo viimein pääsee sydämensiirtoleikkaukseen. Kotiin jäävä kirjailija joutuu itsekin pian sairaalaan, sillä käy ilmi, ettei vaimo olekaan perheen ainoa vakavasti sairas. Sairasvuoteella on aikaa muistella, ja niin alkaa syntyä omaelämäkerrallinen proosateos – romaaniksi näitä tuokiokuvia elämästä on hieman vaikeaa luokitella. Yhtä kaikki kertojamestari on yhä vireessä.
Joni Skiftesvikin tarinanlanka harhailee välillä nykyisessä, välillä lapsuuden muistoissa. Skiftesvik kertoo elämänsä isoista valinnoista, tärkeistä kokemuksista ja raskaista menetyksistään. Tunteellisimmillaan Skiftesvik on kertoessaan Kim-poikansa kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta ja surun käsittelystä. Myös epävarmuus omasta ja vaimon tilasta laukaisee tunnekuohun, jota Skiftesvik parhaansa mukaan perkaa kirjoittamalla.
Skiftesvikin harkittu, täsmällinen ja erityisen ilmaisuvoimainen virkkeenrakennus on Suomen parhaiden laatua – Kari Hotakainen ja Tommi Liimatta lienevät lähes ainoita samalla tasolla. Teksti imee mukaansa kuin vahingossa. Ja vaikka mitään yhtenäistä tarinaa (ellei kirjailijan elämäntarinaa sitten sellaiseksi lasketa) ei löydykään, on Skiftesvikin kohtauksissa syvää inhimillistä tenhoa. Valkoinen Toyota vei vaimoni saa ison suosituksen Kirjavinkeiltä!