Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Pahoinpitely satasen velan takia, äiti ja isä baarissa, lapsi yksin kotona, housut kintuissa, jalat ei kanna” – kaksi poliisia twiittasi vapun tapahtumia Sisä-Suomessa / YLE.
Todellisia tapahtumia, jotka aivan hyvin olisin voinut napata myös Lapin poliisilaitoksen ex-apulaispoliisipäällikön Seppo T. Kinnusen romaanista Valkoinen paita, jossa seuraillaan pienen kaupungin poliisilaitoksen vuodenkiertoa. Pääsemme henkilökunnan niin sanottuun kahvipöytään, sisemmäksi yleisötiloista.
Tutustumme persoonalliseen henkilökuntaan, joka osaa hommansa hoitaa jämptisti, mutta turhia nipottamatta. Henkilökuntaan uutena jäsenenä astuu ensimmäiseen päiväänsä Hanna Virta ja joutuu heti melkoiseen rumpuun. Siitä se sitten alkaa lutviutua muun työporukan avulla, oikeanlaisella ymmärtäväisellä opastuksella ja suhtautumisella.
Kyllä arkeen tapahtumia mahtuu, mikään inhimillinen ei ole vierasta. Huumorilla, oikeilla sanoilla, empatialla eteenpäin – yhdessä. Koulun talonmies Parkkosen tappo vaatii jo isommat laitoksen ulkopuoliset poliisivoimat liikkeelle. Tuohon tappoon ja Hanna Virran ensimmäiseen työvuoteen Valkoinen paita kulminoituu. Eiköhän vuodessa homma siilaannu.
Letkeätä kerrontaa ja uskottavaa toimintaa pienen poliisilaitoksen sisältä. Mielenkiintoista kurkittavaa poliisin sisuksiin, jotta mitä ne poliisit oikein meinaavat, mitä ne miettivät ja sottailevat, miten valmistautuvat äkkilähtöihin ja miten hoitavat tutut rutiinitilanteet.
Entä pelko? Mitä miettii Hanna ase kädessä, sormi liipaisimella katkaistun haulikon kanssa vastaan tulevaa miestä tähdätessään?
Entä jälkeenpäin tilanteen lauettua?
– ’Yksin ei kenenkään pidä jäädä paineitten alle, vaikka traumaattisten tilanteitten jälkihoidossa tahtoo vieläkin olla harhakäsityksiä, että se on jotakin henkisesti heikkojen ihmisten kädestä pitämistä ja paapomista.’
Sympaattista porukkaa nämä Kinnusen välittämät poliisit, empatialla kirjoitetut.