Lapsena pohdin monesti minkälaista akvaariokalojen elämä oikein on. Annu Kekäläisen Valitut kirjan myötä tämä kysymys herää jälleen eloon, sillä sekin käsittelee pieniä, suljettuja, tarkasti manikyroituja ja ulkomaailmalta eristettyjä yhteisöjä, eli tarkemmin sanottuna eteläafrikkalaisia aidattuja asuinalueita. Termi on hieman vähättelevä sillä alueita valvotaan melkein kuin kruununjalokiviä konsanaan. Kaksinkertaiset sähköistetyt muurit ja konekivääreillä aseistetut vartijat ovat arkipäivää, eikä edes helikopterivalvonta tunnu luksusalueiden asukkaille liioittelulta.
Annu Kekäläinen tekee kenttätyötä juuri tällaisten turva-alueiden parissa Johannesburgin kupeessa, kun hän kiinnostuu eräästä suositusta ilmiöstä alueella: karismaattisesta kristillisyydestä, joka on eräänlainen symbolinen turva-alue sekin. Kekäläinen päättää tutustua paikallisen kirkon kymmenen hengen ryhmään, jota Kekäläinen kutsuu johtajansa mukaan Vusin piiriksi, mutta hämmentyy kokemastaan niin paljon, että koko tutkimusprojektista ei meinaa tulla yhtään mitään.
Mikä sitten meni pieleen? Kekäläisen tapaamat ihmiset ovat menestyneitä, hyvin kouluttautuneita, niin sanottuja ”mustia timantteja” eli mustaa keskiluokkaa (johon kuuluvat myös muut apartheidin syrjimät ryhmät kuten värilliset ja intialaiset). Ei kuulosta kovinkaan eksoottiselta, mutta ihmisten klaustrofobinen elämäntyyli ja itseriittoinen demonien vaivaama maailmankuva ovat kuitenkin niin erillään Kekäläisen kokemuspiiristä, että hän ei kykene tätä muuria ylittämään.
Valitut onkin tietokirjana aika mielenkiintoinen tapaus. Kekäläinen ei nimittäin mitenkään peittele sitä, että hän ei oikeastaan ymmärrä lainkaan tutkimiaan ihmisiä ja heidän edustamaansa uskonnollisuutta, ja että heidän seurassaan oli jopa ajoittain kiusallista olla. Koska kirjan kirjoittaja ei ymmärrä, ei lukijallekaan jää kirjan jälkeen välttämättä erityisen valaistunut olo. Sen vuoksi kuvailisinkin Valittuja pikemminkin matkakertomukseksi turva-alueiden ja menestysteologian omituiseen kaupalliseen epämaailmaan, kuin suoranaiseksi tietokirjaksi. Eräänlainen Liisa Ihmemaassa -kokemus siis.
Kekäläinen tekee silti monia mielenkiintoisia havaintoja. Esimerkiksi perinteisessä afrikkalaisessa uskomusperinteessä ei useinkaan uskota sattumanvaraisiin tapahtumiin. Tapahtumat ja onnettumuudet ovat seurausta noituudesta, kirouksista tai pahantahtoisista hengistä ja selviytyäkseen ihmisen tuleekin jatkuvasti tulkita erilaisia merkkejä. Karismaattinen kristillisyys sopii tähän kehykseen kuin nyrkki hanskaan, sillä myös siinä korostuu sattuman puute. Mikä tahansa tapahtuma voi olla merkki jumalalta, teinilapsen oikuttelu taas kirjaimellisesti merkki demonien hyökkäyksestä.
Uskoon kuuluu myös vahvasti niin sanottu menestysteologia, jossa painotetaan uskon ja vaurastumisen yhteyttä. Erityisen suuri merkitys on positiivisella tunnustamisella; omilla sanoilla ja ajatuksilla voi suoraan vaikuttaa ympäröivään todellisuuteen. Jos vain visualisoi tarpeeksi suurella hartaudella uuden hienon auton, sellaisen myös saa. Ei ihme, että liikkeen parissa pidetään innolla myös johtamis- ja rikastumistaidon kursseja ja miksi tällainen usko vetoaa suurten tuloerojen ja rikollisuuden täyttämässä maassa.
Kekäläinen kirjoittaa viihdyttävästi ja sen verran mukaansatempaavasti, että lukija melkein voi kuvitella olevansa reissussa mukana. Harmillisesti kirja herättää monia kysymyksiä, joihin se ei vastaa kuin pintapuolisesti. Karismaattinen kristillisyys ja siihen usein liittyvä menestysteologia on Yhdysvalloista lähtöisin ja sitä on vaikea ymmärtää irrallaan amerikkalaisesta taustastaan. Menestysteologian teesit ovat myös levinneet itse uskontoa laajemmalle, mistä Rhonda Byrnen karmea The Secret on hyvä osoitus. Tätä taustaa ei kuitenkaan erityisemmin kirjassa valoteta, mikä olisi auttanut osaltaan ymmärtämään, mistä piirin erikoiset uskomukset oikein kumpuavat.
Ottaen huomioon miten monet keskeiset eteläafrikkalaiset poliitikot ja vaikuttajat ovat karismaattisia kristittyjä, olisi mielenkiintoista myös tietää, minkälaisia vaikutuksia yhteiskuntaan kyseisen uskon leviämisellä on ollut, tai miten eri västöryhmien usko eroaa toisistaan. Aivan erityisesti jäi kiinnostamaan miten yhteiskuntaan ja maan politiikkaan vaikuttaa se seikka, että rikkaat ylipäätään elelevät kirjaimellisesti ihan omissa maailmoissaan.
Valitut on hyvin henkilökohtainen kertomus ja sellaisenaan mielenkiintoinen, mutta laajempi yhteiskunnallinen perspektiivi olisi tuonut kirjaan tarvittavaa syvyyttä. Nyt se jää henkilökohtaiseksi sukellukseksi klaustrofobiseen ja itseriittoiseen maailmaan.