Oikeassa elämässä oikeille ihmisille sattuu ja tapahtuu paljon sellaista, mikä kirjailijan keksimänä tarinana tuomittaisiin epäuskottavaksi liioitteluksi. Omaelämäkerralliseksi sanotussa Valitettavasti-romaanissa joka tapauksessa sattuu ja tapahtuu.
Minäkertoja Dimitri kasvaa ”hieman erilaisessa” perheessä: isoäitinsä, isänsä ja kolmen setänsä kanssa. Dimitrin äiti on lähtenyt toisen miehen matkaan. Kaikki neljä aikamiesveljestä ovat antaumuksellisia ja ammattitaitoisia juomaveikkoja, joiden opastuksella Dimitrikin tutustuu kylän kapakoihin jo varhain. Itse asiassa Dimitri tekee ensimmäisen kapakkakierroksensa parin tunnin ikäisenä, kun isukki pyöräilee viemässä vastasyntynyttä postiljoonin laukussa näytille.
Johdonmukaisen hulvaton tarina etenee erillisinä kertomuksina. Kokonaisuutena ne muodostavat mustan huumorin sävyttämän kurjuudenkuvauksen nuoren pojan varttumisesta kodissa, jossa ainoat vieraat ovat ulosottomies, lastensuojelun sosiaalipäivystäjä ja poliisi. Viranomaisillakaan ei ole paljon muuta annettavaa näille kaikkien tuntemille rentuille kuin oma pyjama putkassa valmiina odottamassa. Dimitrin silmin katsottuna hänen epäperheessään on kuitenkin yhteisöllistä lämpöä kuin ystävyyden talossa ainakin.
Sujuvasti kirjoitettu, paikoin absurdin kuvaukseksi yltyvä tarina naurattaa monet kerrat. Suomentaja revittelee oivallisesti. Mutta kirja ei ole pelkkä juoppovitsien kavalkadi, vaan viimeistään päätösluvusta voi lukea teoksen nimenkin lunastavan puheenvuoron vastuusta ja vanhemmuudesta. Kustantajaa on kiittäminen meillä vähemmän tunnetun, hollanninkielisen belgialaisen kirjallisuuden käännösteosta.