Kirja sisältää 43 Juhani Ahon lastuiksi kutsumia novelleja, joista osa on samoja kuin aikaisemmin lukemassani toisessa uudessa kirjassa (Tulivuori sammuessaan). Kyseessä on varsin sekalainen kokoelma: mukana on tekstejä, jotka ovat aiheiltaan, pituudeltaan ja laadultaan erilaisia. Pääosin ne ovat kuitenkin taattua Juhani Ahoa. Ihmisten ja luonnon kuvaaminen on ansiokasta.
Tässä kirjassa on erityisenä lisänä Raimo Sallisen mustavalkoinen piirroskuvitus, joka on tyyliltään hieno ja muutenkin toimiva. Käsittääkseni lastuja ei ole aikaisemmin taidettu julkaista kuvitettuna versiona eikä Ahon kirjoissa ole kovin monessa muussakaan kuvia mukana.
Pidän edelleen Ahoa yhtenä parhaista suomalaisista vanhan kaartin kirjailijoista, joka on klassikon asemansa ansainnut. Lastut ovat hänen tuotantonsa paras puoli: tähän samaan tasoon eivät monet suomalaiset novellistit tunnu pystyvän. Kyseessä ei siis ole nippu vanhoja pölyisiä tekstejä, vaan hyvä valikoima edelleenkin tuoreen tuntuisia novelleja.
Parhaimmillaan kirja tuntuu olevan osissa luettuna. Tätä ei tehnyt mieli ahmaista kerralla, vaan on parempi sulatella tekstejä vähän välillä.