Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen aina pitänyt Rosa Liksomin lyhytproosasta ja pidin myös vuonna 2011 Finlandia-palkitusta Hytti nro 6:sta. Niinpä odotin kovasti innolla Liksomilta hiljattain ilmestynyttä uutuusteosta, jossa hän palaa juurilleen lyhytproosan pariin. Valitettavasti teos oli kuitenkin pieni pettymys.
Lyhyistä teksteistä koottu teos on jaettu kolmeen osaan, mutta sisällöllisesti se jakautuu kahtia ja teemoja on lähinnä vain yksi. Ollaan sitten etelän kaupungissa tai Lapin perukoilla, kenelläkään ei mene hyvin vaan elämä on rankkaa ja kaikilla on jokin asia pielessä. Alkuosan lyhyet tarinat kuvaavat surkeita ihmiskohtaloita väsyneistä vanhemmista pedofiilityökaveriin ja kohdun vuokraamisesta ylipaino-ongelmiin.
Loppuosan tarinat ovat hieman pidempiä ja ne on kirjoitettu lapin murteella, mutta hyvin ei tunnu sielläkään menevän. Vanhukset elelevät yksin ja varpuset kuolevat lintulaudalle. En missään tapauksessa suosittele kirjaa viimeiseksi iltalukemiseksi, jos haluaa nähdä makeita unia.
Teoksen arvo on siinä, että se karnevalisoi nykymaailman menon perhetragedioista älypuhelimiin ja Euroviisuista äidinmurhaan, mutta tarjoaa samalla hienoja havaintoja elämän kummallisuuksista. Liioitellut ja kärjistetyt tarinat peilaavatkin nykymaailmaa ja sen menoa varsin tarkkanäköisesti. Ja se maailma ei ole kaunis paikka. Rosa Liksomin tunteville kirja tarjoaa tuttuja maailmoja ja näkökulmia tähän päivään päivitettyinä.
Siinä lienee myös teoksen ongelma. Se ei tarjoa sinällään mitään yllätyksellistä tai uutta ja siksi kirja oli itselleni jopa hienoinen pettymys. Suosittelen sitä kuitenkin kaikille Liksomin faneille ja niille, jotka eivät ole turhan herkkähipiäisiä.
