Leena Krohnin uutuus on sala-scifiä. Kelluntatankissa aikaansa viettävän entisen filosofian opiskelijan elämänpiiri on pieni, mutta kelluntatankin ulkopuolella maailma on futuristinen. Väestönkasvu on kääntynyt laskuksi, nuoriso viihtyy virtuaalisessa Mukamukamaassa, kaupunkia terrorisoi ihmisiä matemaattisin periaattein murhaava Harppi-liiga ja synkkyys valtaa tilaa.
Kelluvan filosofin vastaanotolle riittää kuitenkin asiakkaita, joiden kautta Krohn tarkastelee erilaisia ilmiöitä. Kirjan teemana on todellisuuden määritteleminen, aidon erottaminen keinotekoisesta, valheen todesta ja unen valveesta. Nimen valeikkuna on kelluntatankin kattoon maalattu illuusio, aidolta ikkunalta näyttävä maalaus.
Aihe ei ole Leena Krohnille vieras. Valeikkuna liikkuu samankaltaisilla poluilla kuin aikaisempi Datura. Kirjassa on paljon viehättävää, mutta juonta siltä on turha odottaa: tämä on ideakirjallisuutta, jossa kirjailija esittelee lukijalle mielenkiintoisia ideoita. Kirjan vetovoima riippuu paljon siitä, miten mielenkiintoisiksi lukija ideat kokee.