Toisin kuin aivan ensinäkemältä odotin, Valaan kertomuksia on oikeastaan vallan viehättävä pieni sukellus vedenalaiseen maailmaan, sinne valaiden ja muiden valtamerissä elelevien otusten valtakuntaan. Se on Julian, kuusi kuukautta vanhan sinivalaan poikasen, tarina. Samalla se on opetus siitä, mitä kaikkea valaan sekä muiden meressä elävien eläimien elämässä voi tapahtua – eivätkä nuo tapahtumat valitettavasti yleensä ole onnellisia. Vielä valitettavampaa tosin on se, että nuo ikävät tapahtumat aiheutuvat ihmisten ajattelemattomuudesta. Ihmiset heittävät muoviroskia maahan, josta ne päätyvät meriin, ihmiset käyttävät kaikuluotaimia ja heittelevät meriin verkkoja, jotkut jopa pyydystävät yhä valaita, vaikka vuonna 1987 valaanpyynti lopetettiinkin melkein kaikkialla maailmassa. Nämä kaikki ovat asioita, jotka Julia kertoo lukijalleen, ne ovat hänen äitinsä, Natalian, opetuksia.
Toinen olettamus, jonka kirjasta etukäteen tein, oli se, että kaksivuotias tuskin jaksaisi vielä innostua siitä. Toisin kuitenkin kävi ja testikappaleeni kuunteli kirjan kiinnostuneena alusta loppuun. Hyvä, mielellään sitä lapselle tällaista tärkeää tarinointia lueskelee.
Portugalilainen toimittaja Ana Lucas on kirjoittanut kirjansa rakkaudesta eläimiin ja se todella kuuluu. Toisaalta vaikka ihmiset ovatkin kirjan pahiksia, eivät he kuitenkaan pelkkää pahaa tee, eivätkä varsinkaan tahallaan. Kun alkuun pääsee, näitä valaan kertomuksia lueskelisi pidempäänkin. Jos kirjan kuvitus, joka ei valitettavasti minun silmääni suuremmin miellyttänyt, olisi toisenlainen, olisi tämä teos suorastaan huippusuoritus. Nytkin sitä kuitenkin suosittelee mielellään oivan idean ja tärkeän asian vuoksi.