Murhan uhri löytyy uimarannalta naskali niskassa. Murhaaja esitellään heti alkulehdillä, joten lukija tietää kaiken aikaa enemmän kuin tarinan poliisit. Melkein tulee sellainen olo, että saisiko antaa vinkin…
Komisario Koskinen on Ullan kanssa mökkilomalla, joka ei ihan mene käsikirjoituksen mukaan, joten on oikeastaan ihan hyvä, että tulee töitä ja pääsee ratkomaan kiperää murhaa. Tosin esimies ei auta yhtään asiaa, vaan lyö kapulaa rattaisiin, niin työ- kuin yksityiselämää koskienkin ja Koskisella on entistäkin tukalampi olo.
Tilanne muuttuu jännittävämmäksi, kun löytyy toinen uhri, joka on toisinto ensimmäisestä. Kuka sen teki, kun ensimmäisen oletettu murhaaja istuu kopissa? Nyt ei lukijakaan tiedä ja joutuu vain kulkemaan poliisien mukana ja miettimään yhtä lailla heidän kanssaan, kuka ja miksi?
Uhrit on esitetty aika lailla nilkkeinä, joiden takia moni ihminen on kärsinyt. Väkisinkin sitä alkaa olla empatiat murhaajien puolella. Onneksi lukijana saa olla niin.
Seppo Jokinen esittelee kirjan ihmiset jälleen aitoina ja omina persooninaan, niin että heidät suorastaan ”näkee”. Eerika Vornanen nousee suorastaan päähenkilöksi, kaikessa yksinkertaisuudessaan, joka vaan haluaa kaikkien parasta. Kirjan henkilöistä tulee siinä määrin tuttuja, että sitä jää miettimään, kuinkahan he nyt pärjäävät.
Olipa taas mahtavaa päästä komisario Koskisen maailmaan. Sakari Koskinen on vuosien saatossa tullut läheiseksi ja on niin lutunen, että kyllä hänen seurassaan viihtyy. Vakaasti harkiten oli pettämätön lukukokemus. Kehotan vakaasti harkiten tarttumaan tähän kokemukseen!