Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olli Sarpo on kirjailija, joka taitaa kielen, suomen kielen, niin hyvin, että osaa leikitellä sen kanssa. Äkkinäiseltä menee sormi suuhun, kun miettii, mitä tarkoittaa Vajantoja? No, vajanto on vanha nimitys abessiiville. Mikäs se nyt sitten olikaan? Sepä tarkoittaa sitä sijamuotoa, joka ilmaisee puuttumista, jonkin puutetta.
Tässä kirjasessa on kolmisenkymmentä erilaista vajantoa, erilaisista ihmisistä kertovaa. Kirjassa on muutama mustavalkoinen kuva, kuvia ryhmistä. Olettaisi, että kirjassa esiintyvät henkilöt löytyvät niistä, mutta sopii etsiä.
Jokainen tarina on omanlaisensa herkku, jolle lukijan mieli alkaa kehittää sivutarinaa, mistä se on saanut alkunsa ja kuinka se voisi jatkua.
Mutta – jokaisessa pikkukertomuksessa on joku, joka on jotain paitsi. Vaikkapa Kaiutta, Juuritta, Näkymättä, Tahratta jne.
Kaiken kaikkiaan, ihan joka ikinen tarina on paikkansa lunastanut ja omalla tavallaan koskettanut lukijaa, joka innostuu aina uudesta ja etenkin siitä, miten se loppuu. Vaikka on kyse lyhyistä kertomuksista, niin tarina-arvoltaan ne ovat suuria.
Väittäisin tätä kirjaa Ollin parhaimmaksi, niin ja kaikki pilkunviilaajat pääsevät vähällä, koska en usko, että löytyy kielioppivirheitä, eikä pilkun paikkoja tartte vaihdella. Tulee sellainen tuntu, että jokainen lause on loppuun asti hiottu.
Tässä on nyt taas oivallinen kirja sellaiselle, joka ei jaksa, kykene tai viitsi lukea juonellista romaania. Tämän voi lukea alusta loppuun, lopusta alkuun ja siltä väliltä. Kärryiltä ei putoa!
