Yön talo -sarja alkaa sillä, kun 16-vuotias Zoey kuulee olevansa muuttumassa vampyyriksi ja joutuu hylkäämään entisen elämänsä ja muuttamaan Tulsassa sijaitsevaan Yön talo -vampyyrikouluun. Pian Zoey saa havaita olevansa vampyyrijumalatar Nyxin merkitsemä ja hänellä on erikoiskykyjä, joita ei ole kenelläkään muulla. Nämä kyvyt tuovat hänelle myös vihollisia, sillä pahuus on valtaamassa sijaa Yön talossa, eikä jumalattaren uuden suosikin olemassaolo miellytä sitä. Ja Zoey kun olisi ainoastaan halunnut olla ihan tavallinen vampyyrinuori, jonka suurin murhe ovat hämmentävästi lisääntyvät poikaystävät.
Sarjan viidennessä osassa Zoey ystävineen on joutunut pakenemaan koululta, sillä heidän päävihollisensa on saanut puolelleen väkevimmän mahdollisen pahuuden voiman, muinaisen Kalonan. Kyseinen Kalona tuntuu myös uskovan, että Zoey on muinoin häntä varten tehty, ja hänet ansaan johdattanut neito. Pystyykö Zoey vastustamaan tätä äärimmäisen karismaattista langennutta enkeliä, jota kaiken lisäksi ei pysty tappamaan?
Yön talo -sarja on mielestäni parantunut kirja kirjalta, ja se on onnistunut säilyttämään omaperäisyytensä välttämällä tyypillisimmät vampyyrikliseet. Aluksi minua häiritsi rivien välistä tunkevat moraaliset opetukset, mutta niistäkin on vähitellen päästy eroon. Sarjan päähenkilöstä ei ole sorruttu tekemään täydellistä, vaan myös hän tekee virheitä ja sekoilee ihmissuhteissaan. Pidän myös siitä, ettei päähenkilöä ole paritettu alusta lähtien jollekulle, vaan tämä on jatkuvasti pulassa useiden poikaystäväkandidaattiensa kanssa.
Jos sarjasta innostuu, kannattaa aloittaa lukeminen ensimmäisestä kirjasta. Juoni nimittäin jatkuu kirjasta toiseen, eikä mukaan hyppääminen kesken tarinan ole välttämättä helppoa. Työn puolesta tekemieni havaintojen perusteella sarja näyttäisi olevan erityisesti yläkouluikäisten tyttöjen suosiossa.