Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pekka Holopaisen vuonna 1975 käynnistämä tv-sarja pyörii yhä televisiossa: kansakunnan vaikuttajat pääsevät ääneen. Alkuaikoina moni haastattelu koottiin myös Itse asiassa kuultuna -kirjasarjaksi.
Väinö Linnan vuoro oli joulun alla 14.12.1978. Tuolloin kirjailija Linna (1920-1992) oli viikon päästä 59-vuotias, jo kaiken kirjoittanut ’vanhus’, joka osallistui kyllä innokkaasti keskusteluihin, mutta joka epäili, ettei enää romaania kirjoita. Eikä kirjoittanut. Päämäärä, Mustarakkaus, Tuntematon sotilas ja Pohjantähti-trilogia riittivät yhden miehen osaksi. Enää ei haluttanut upota mieltä mylläävään, rasittavaan ja sekoittavaan prosessiin.
Holopaisen haastattelussa Linna kertaa elämäntaipaleensa, kirjailijauransa vakaasti ja arvokkaasti, muttei tylsästi. Työläiskirjallisuudesta puhuessaan sanoo karttavansa työläiskirjailijatitteliä, jota hänelle tarjotaan tuon tuosta, senkään takia, ettei hän millään muotoa tuntenut tehdastyötä Finlaysonilla omakseen, ei ennen sotia eikä sotien jälkeen.
Virallinen historian kirjoitus on ylätasoilta lähtevää, kansalaisille vieraaksi jäävää, romaaneissa sen sijaan on mahdollista saattaa historia ruohonjuurelle, jolloin kansan on helpompi ottaa historia omakseen, minkä näytti niin Tuntematon kuin Pohjantähti-trilogia. Noin arvelee Linna suosiotaan.
Päämäärää ja Mustaa rakkautta hän ei mielellään muistele. Päämäärästä ei antanut ottaa uusia painoksia. ”En minä enää allekirjoita tuota”, kommentoi Linna muutamia nuoruuden sanomisiaan.
Messias-romaani ei valmistunut ja Linna joutui syviin vesiin mielensä kanssa: ’olin myymässä itseäni pirulle’.
Tuntemattoman kielestä, sen kiroilusta hän sanoo:
”Tuntematon on melkoisen korrektia kieltä ja tekstiä. Toisin sanoen tämän päivän koulutytöt kiroilevat paljon enemmän kuin minun sotilaani.”
Kiisteltyä ja osin teilattua – ei vastaa yhteiskunnallista kehitystä – Pohjantähden kolmatta osaa hän puolustaa ei yhteiskunnan vaan vanhenneen ihmisen harmonialla, Elinan, joka on kokemustensa jälkeen päässyt tasapainoon.
”Kyllä minä näin, ettei tämä yhteiskunta suinkaan ole tasapainossa. Tuo loppu on kirjan loppu, ja johonkin kirja on lopetettava, ja minä lopetin sen näin.”
Luettelee Linna esille myös Suomen peruskirjailijat: Kivi, Aho, Sillanpää, Lehtonen, Haanpää ja Viita, joista kirjakaanonissa on lähdettävä liikkeelle.
Itse asiassa kuultuna on Linnan omalla suulla sanottua, moni muu on sanonut Linnasta monien muiden suulla, viimeksi Karo Hämäläinen Kansalliskirjailija -faktafiktiossaan.
Itse asiassa kuultuna ei jatku enää kirjasarjana, mutta televisiossa homma jatkuu: Grönin Eikka ja Saarikangas ovat viimeksi, joulun 2020 seutuun eli 42 vuotta Linnan jälkeen, olleet studiossa ja yhä nähtävissä Areenassa.