Paha uni voi jäädä vaivaamaan, jos siitä ei heti kerro. Kertominen helpottaa. Kun pieni Aino Tietäväinen herää yöllä painajaiseen, on isä Ville onneksi lähellä. Yöllä kerrotuista unitarinoista muodostuu isän ja tyttären yhteinen kuvakirja Vain pahaa unta. Aino on piirtänyt 3–6-vuotiaana näkemiään painajaisia aukeamille, joita Villen sarjakuvat ja lisäkuvitus täydentävät. Kuvien taustalla on otteita erilaisista unien tulkintaa käsittelevistä teoksista.
Vain pahaa unta on paitsi unien kuvausta myös kaunis tarina isän ja tyttären keskinäisestä rakkaudesta sekä vanhemmuuden mukanaan tuomasta loputtomasta luottamuksesta ja vastuusta. Ville Tietäväinen käsittelee jatkuvia yöheräämisiä lämpöisellä huumorilla, jonka aitouden jokainen väsynyt perheenisä tunnistaa.
Ihmetellä vain voi sitä, mihin lapsen mielikuvitus niin unessa kuin valveillakin yltää. Kuinka kummalliset asiat voivatkaan jäädä painamaan mieltä! Mutta siitähän vanhemmuudessa on kyse: lapsen tukemisesta, lapsen kuuntelemisesta ja tämän kanssa tekemisestä. Tietäväisen perheessä yhteinen kuvakirjaprojekti isän ja tyttären välillä näyttää olleen varsin antoisaa molemmille osapuolille, ja onneksi me muutkin pääsemme tutkimaan työn tuloksia.
Ville Tietäväisen teoksille leimallinen lämpö ja ymmärrys ovat kantavia teemoja myös nyt. Vain pahaa unta ei ole samanlainen raastava ja raskas mammuttiteos kuin Näkymättömät kädet, mutta hyvä niin. Isän ja tyttären rakkaudesta syntyy kaunis kirja. Suosittelen.