Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Minua jotenkin arvelutti tämän kirjan aloitus, uskallanko lukea, haluanko edes? Jostain syystä silti olin innokas ja niin se minun, Mikon ja Tiinan suhde alkoi! Sanon suhde, koska niin syvälle uppouduin, että alkoi tuntua siltä, että me tunnemme toisemme.
Tiina on kirjan sankaritar, nainen joka sairastuu rintasyöpään ja ihan niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi, niin vielä munasarjasyöpään. Hän ei kuitenkaan anna minkään häiritä elämää, vaan sopeutuu, ottaa kaikki hoidot ja kestää, ihan jumalaisen huumorin avulla. Hän pitää blogia ja heittää kevyttä läppää, ja sillä mennään.
Mikko on Tiinan mies, joka on kirjan kirjoittanut, koonnut sen ajan kirjaksi, kun viheliäinen tauti oli mukana. Mikko jaksaa ja kulkee rinnalla ja on se, joka lopulta jää, lapsilleen vain toiseksi aikuiseksi.
Luin kirjaa todella paneutuen siihen ja välillä oli pakko pitää tauko, sillä oli itsellä jo melkein sairas olo. Jäi liikaa miettimään kaikkea. Teksti tuli iholle ja siitä tuli muistikuvia oman elämän eletyistä asioista.
Sitten taas jatkoin ja eräänä päivänä oli pakko lukea kirja loppuun. En vaan voinut enää laskea sitä käsistäni. Jos olin jossain vaiheessa naureskellut Tiinan hauskoille jutuille, niin loppua kohden hymy hyytyi, minua itketti. Käänsin sivua, kuivasin silmiäni ja jatkoin. Itkin ja luin ja kun sain kirjaan loppuun, minulla oli jotenkin kaikesta huolimatta hyvä mieli.
Tiina sai elää oman elämänsä ja hän sai arvoisensa lopun. Ihan hirveän paljon olin onnellinen siitä, että hänellä oli mies nimeltä Mikko, joka kirjoitti niin hienon kirjan. Kirja on kirjoitettu todella hyvin, koska siinä pääsevät ääneen Tiina ja Mikko. On sen näkökulma, joka sairastaa ja sen näkökulma, joka kulkee vierellä.
Kirja sopii minusta kaikille, sillä se antaa niin paljon. Jos on sairastanut tai sairastaa syöpää, niin voi ymmärtää sen, mitä se on. Jos on menettänyt läheisensä ja seurannut vierestä, voi saada vertaistukea. Vaikka ei olisi mitään vastaavaa kokenut, niin lukukokemus on silti koskettava.
Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta ei ole mikään sairaskertomus, ei itkuvirsi, eikä murheen ruikutus. Se on tarina perheestä, jossa äiti sairastuu ja elämä jatkuu, arkinen elämä, kunnes tulee se päivä, että äiti poistuu ja jäljelle jäävät vain isä ja lapset.
