Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vaikket suojellut minua kaikelta on kirja, missä on pikkusen päälle 200 sivua. Ei paljon, mutta sitäkin painavampaa tavaraa. Seitsemän kerrottua tarinaa, joissa ei ihan mennyt kaikki niin kuin yleensä annetaan ymmärtää.
Jotenkin oletetaan, että äiti on paras ja tärkein, lapsen ensimmäinen tärkeä ihminen ja niinhän se onkin, mutta ovatko äidit aina niitä, jotka suojelevat ja varjelevat jälkikasvuaan ensisijaisesti ja suurella rakkaudella? Eivät ole, mutta harvemmin puhutaan tapauksista, joissa äiti kohtelee lastaan huonosti. Usein on niin, että lapsi luulee sen olevan normaalia, jos äiti vaikka jättää ilman ruokaa, lyö tai on päihdeongelmainen tai kärsii mielenterveyden ongelmista. Lapsi ei tiedä paremmasta ennen kuin vasta vähän vanhempana.
Tähän kirjaan Mape Morottaja on haastatellut lapsena kaltoin kohdeltuja. Nyt he ovat aikuisia ja kertovat, millaista se lapsuus oli ja minkälaiset jäljet jätti. Vaikka tarinat ovat surullisia ja niistä tulee paha mieli, niin kuitenkin kaikki ovat selvinneet, toki terapian kautta, mutta silti. Nämä esille nostetut asiat tuovat lohtua ja vertaistukea kaikille niille, jotka eivät ole saaneet ääntään kuuluville.
Kirjassa on tarinoita rikotusta lapsuudesta, mutta myös erikoislääkärin ja kahden sosiaalityöntekijän haastattelujen pohjalta kerrottuja ammattilaisten kommentteja. Kuinka moni edes saa tietää, mitä jossain perheessä tapahtuu? Olisi hyvä, että saataisiin, niin pääsisi ajoissa auttamaan, koko perhettä.
Kirjaa lukiessa miettii syitä, miksi joku äiti kohtelee lastaan huonosti? Ei kukaan terve tai normaali äiti niin tekisi… Monessa tarinassa ovat syynä ne päihteet, mielenterveysongelmat, mutta sekin, että äitiä on kohdeltu huonosti ja malli vaan jatkuu.
Huolimatta siitä, että kirjan aihe on rankka, se oli lukukokemuksena todella hyvä. Olisin lukenut toisen mokoman lisää.
