Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vaikka minne maailmassa on elämäkertaromaani Ester Valtosesta, Harmony Sistersin Veran, Mairen ja Raijan äidistä. Innoittajana ja lähdeteoksena kotkalaiselle kirjailija ja kirjoittajaohjaaja Irja Sinivaaralle oli Maarit Niiniluodon teos: Sulle salaisuuden kertoa mä voisin : Harmony Sistersin tarina.
Kirja alkaa vuodesta 1918. Ester matkustaa pienokaistensa kanssa Torniosta kotiseudulleen Kotkaan. Ester oli jäänyt leskeksi seitsemän kuukautta sitten, puoliso Adolf oli kuollut äkillisesti. Torniosta hänen piti päästä pois, sinne ei ollut varaa jäädä kolmen pienen kanssa, ei ollut nykyistä sosiaaliturvan verkkoa. Vaikeaa se olisi ollut senkin takia, että puoliso Adolf oli ollut valkoinen suojeluskuntalainen. Tornio oli bolsevikkikaupunki, valkoista leskeä ei siellä katsottu suopeasti. Ester matkustaa Kotkaan, hänen äitinsä mormor Anna Cristina Adolfsen asuu siellä.
Ester Adolfsén syntyi Kotkassa 1888. Hänen norjalaiset vanhempansa olivat tulleet samalla laivalla Kotkaan ja tutustuneet. Hän kuuluu norjalaista syntyperää olevana bättre folkiin, se ei kuitenkaan estä häntä olemasta köyhä, joka joutuu katraineen asumaan toisten nurkissa. Joutuu olemaan ainaisessa rahan puutteessa.
Ristiriitaa ja toiseuden kokemusta tuo myös uskonnollisuus. Pelastusarmeijan tiukka uniformu on toista kuin mitä Ester esteetikkona halusi. Ester kokee toiseuden konkreettisesti, hän ei kuulu oikein mihinkään joukkoon. Pelastusarmeijan rukoushetket ja ystävyyssuhteet siellä ja laupeuden työ tuovat lohtua. Uskonnollisuus on hänen elämänsä vankka kivijalka.
Toiseuskokemus, ristiriidat ja pelot ovat läsnä. Pelkoa tuovat monet asiat, mm. maan tilanne. Sota on tosin päättynyt, mutta maassa ei ole rauha. Ester toteaa, ettei haluaisi ottaa osaa minkään väriseen politiikkaan.
”Pelastussotilaalla on oikeus vetää viiva omantuntonsa mukaan… Mutta taidan olla samaa mieltä kannustushuutoja hihkuvan rouvan kanssa, että jos vasemmistolaiset voittavat tulevissa vaaleissa, Suomen kansaa odottaa maaorjuuttakin kurjempi kohtalo.”
Jos on puutetta, pelkoja ja toiseuskokemusta, uskonnon lisäksi suurta iloa Ester saa tyttöjen oppimislahjakkuudesta. Tyttöjen koulutus on hänelle kunnia-asia. Mieluummin hän tinkii omista menoistaan, jopa ruuasta kuin tyttöjen koulutuksesta ruotsinkielisessä koulussa. Koulunkäynti suomenkielisessä koulussa olisi ollut halvempaa. Musiikkiopinnot vaativat myös rahaa.
Tytöt havaittiin äärimmäisen musikaalisiksi, taidot kitaran, haitarin ja pianon soitossa ja laulussa karttuvat nopeasti. Tytöt alkavat saada esiintymistarjouksia ja sitä kautta rahaakin. Mutta musiikki tuo myös ristiriitaa. Äiti olisi halunnut tytöistä Pelastusarmeijan halleluja-tyttöjä. Oma halu vie kuitenkin kevyen musiikin pariin. Ja sinne he päätyvät, kuuluisaksi Harmony Sisters-trioksi. Kotka käy vähitellen liian ahtaaksi, muutetaan ensin Helsinkiin ja lopuksi Ruotsiin. Osa tytöistä asuu välillä monissa muissakin maissa. Suhde tyttöjen ja äidin välillä säilyy hyvänä ja lämpimänä. Ester pysyy tyttöjen tukena ja muuttaa mukana. Ester sanoo ”Pelastusarmeija on kotini”, sen sisäisen kodin hän muuttaa kodista ja maasta toiseen.
Kirjan luvut on nimetty vuosilukujen 1918-1939 mukaan. Jokainen luku käsittelee senhetkistä Valtosen perheen elämää Esterin ajatusten ja tuntemusten näkökulmasta. Jokaisessa luvussa on myös laajemmin yhteiskunnasta, koulutuksesta, perheiden elämästä, maahanmuuttajista, inkeriläisten huonosta asemasta, politiikasta. Joissakin luvuissa on vain ripaus puheena olevan vuoden asiaa, teksti sinkoilee menneeseen ja tulevaan. Niinpä joskus on jopa hankala aluksi ymmärtää, mistä nyt on puhe.
Ester Valtonen eli 1888-1978, kirjassa on vain vuodet 1918-1939. Tämän lisäksi olisin toivonut koosteen Esterin koko elämästä – vaikka lyhyenkin.
Irja Sinivaaran kieli on erinomaista, teksti soljuu kiinnostavana ilman turhaa jaarittelua.