Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sosiaalipsykologian emeritusprofessori Antti Eskola (s. 1934) on eläkkeelle jäätyään julkaissut niin sanotun uskontotrilogian – Uskon tunnustelua (2000), Tiedän ja uskon (2003) ja Yksinkertainen usko (2006). Näiden täydennykseksi häneltä ilmestyi tänä vuonna esseeteos Vaikka en niin kuin kirkko opettaa, jossa Eskola pohtii oman uskonsa suhdetta evankelis-luterilaisen kirkon opetuksiin.
Hän kirjoittaa: ”Onhan sekin, mitä kutsun omaksi uskokseni, pohjimmiltaan noussut kirkon opista, ei pelkkänä teologisena tai filosofisena päättelynä, vaan sosiaalipsykologisena prosessina.” Pohjana hänellä tuntuu erityisesti olevan lapsuudenkodin harras ja yksinkertainen usko, joka toi rauhaa ja turvallisuutta. Nytkin kirkon messujen ja palvelusten kuviot ärsyttävät ja vaivauttavat häntä, mutta matkoilla hän poikkeaa mielellään hautausmaille ja kirkkorakennuksiin kokien niissä sellaista, mitä voi kutsua pyhyydeksi, mutta yhtä hyvin hän löytää pyhyyden kesämökin terassin saunanjälkeistunnelmista.
”Uskonnot ovat helmiä samassa ketjussa. Jumala on nauha, joka pitää ne yhdessä.” Näin Eskola kirjoitti jo koululaisena, mutta samanlainen ajatustapa löytyy vanhenevankin tutkijan kirjasta. Kirja avaa kauniin ja uskottavan näkymän hänen ajatuksiinsa, ja voin lämpimästi suositella sitä uskonnollisesta keskustelusta kiinnostuneille: tekstissä näkyy tutkijan systemaattisuus, mutta silti se ei ole monimutkaista tai raskassoutuista. Kunpa vain kirjalle olisi saatu vähän sujuvampi nimi, niin paketti olisi täydellinen.
