Vahvaa väkeä käsittelee suomalaisen uskomusperinteen olentoja fantasiakirjallisuuden näkökulmasta: miten perinteiset taruolennot ovat siirtyneet kansanperinteestä nykykirjallisuuteen?
Kirja esittelee erilaisia taruolentoja: haltiat, jättiläiset, peikot, maahiset, elävät kuolleet, pirut, ihmissudet ja muut muodonmuuttajat sekä lohikäärmeet. Olennoista kerrotaan, miten ne esiintyvät kansanperinteessä ja esitellään myös tuoreempaa kirjallisuutta.
Kirjan parasta antia on kansanperinteen kuvaukset. Jo olentojen nimilistat ovat hauskaa ja mielenkiintoista luettavaa. Kansantarinoiden vainajilla ja kummituksilla oli värikkäitä nimiä: ”liekkiö, ihtiriekko, heitto, äpärä; kotona kulkevat vainajat; menninkäiset, mänkiäiset, hittuset, kakkiaiset, kalmahiset, keijuset eli keikkaat, kirkon tyhjät, manalaiset, alatuvan väki, kirkonväki, kirkkomaan väki, liika väki, maan väki, manhon väki, musta väki, pikku väki, vanha väki; tyhjäset, olemattomat jne.”
Viittaukset uuteen kirjallisuuteen jäävät ehkä vähän ohuiksi, ainakaan minulle ei kertynyt kirjasta lukulistaa mielenkiintoisia kirjoja. Kansanperinteen tiedot olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja sanoisin, että kirjan parasta kohderyhmää ovat kansanperinnettä heikommin tuntevat fantasian kirjoittajat, jotka saavat varmasti paljon uusia ideoita kirjan esittelemistä olennoista.
Kirjaa voi suositella myös ylipäätään fantasiaolennoista ja kansanperinteestä kiinnostuneille. Luonteeltaan kirja on akateeminen tutkimus, lähdeviitteineen kaikkineen, mutta onneksi hyvin kirjoitettu eikä mitenkään akateemisen kuivakka. Asiasta kiinnostuneille lähteitä löytyy runsaasti.