Kotimaisten luontokirjojen taso pysyy korkeana vuodesta toiseen, ja tässä viiden tähden teoksiin yksi lisää. Jorma Luhdan Tähtiyöt on yksi suosikeistani, mutta Vaeltajat menee vähintään sen rinnalle. Molemmissa on aiheena pohjoinen luonto, mutta eri teeman kautta käsiteltynä.
Alussa suurimmat vaellukset tekee kirjoittaja itse. Hän hakee oikeaa reittiä niin tunturissa kuin mielensä maisemissa. Pikkuhiljaa se löytyy, ja samalla löytyvät myös Lapin eläimet. Suuri sopulivaellus tuo karuun erämaahan väriä monella tapaa. Tunturisopulin lisäksi pääosissa on tunturipöllö, jonka pesiminen Suomessa on aina huipputapaus.
Luonnon kiertokulku, vuodenaikojen vaihtelu sekä vuosien erilaisuus näkyvät Lapissa voimakkaampina kuin Etelä-Suomessa. Sopulivuosi tuo tunturiin petolintuja, pöllöjä ja nisäkkäitä, joista ei näy välttämättä seuraavana vuonna jälkeäkään.
Luhta taitaa tunnelmoinnin, syvän pohdinnan sekä myös hienovaraisen, perustellun kritiikin. Tuntureiden moottorikelkkarallista hän kertoo lähes humoristiseen sävyyn. Huoli Lapin ainutlaatuisen luonnon säilymisestä vetää vakavammaksi. Erityisen huomion kohteena ovat palsasuot, jotka ovat etenkin linnuille hyvin tärkeitä.
Hieno teos, joka on yhtä aikaa kertomus, tietokirja, kuvateos, kannanotto, sekä ennen kaikkea vahva kunnianosoitus pohjoiselle luonnolle. Välillä puhuu kirjoittaja, välillä kuvat, joskus erämaan hiljaisuus tai taivas.