Kesken kuuman kesän 2018 tanssija Alexandra Schalin-Holm saa lomamatkallaan tiedon kummitätinsä vakavasta sairastumisesta. Hänen on lähdettävä pikavauhtia Kokkolaan, valvomaan Iris-tädin sairaalavuoteen luo. Alexandran isä, säveltäjä Alf Holm, on puolisoineen matkalla Itä-Suomessa, kun tieto Iriksen sairaudesta saavuttaa hänet. Myös Alf palaa länsirannikolle, Iriksen Alfille ja Alexandralle lahjoittamaan taloon Pietarsaaressa. Muistot valtaavat sekä Alexandran että Alfin. Sairasvuoteen äärellä voi uppoutua menneeseen. Aivan kuin he kaikki jo kadonneet eivät olisikaan vielä poissa. Eivätkä he olekaan niin kauan kun ainakin joku heidät muistaa.
Vaasan prinsessa päättää Lars Sundin loistavan Pietarsaari-trilogian. Kolmen sisaren ja yhden kertojan keskeisistä tapahtumista on kulunut jo 70 vuotta, ja alkuperäisestä harrastajanäyttelijätärkolmikosta on jäljellä enää Iris – tai ehkä vain kuoret siitä, mitä tämä loistavan kansainvälisen teatteriuran tehnyt nainen on joskus ollut. Alfin nousuun kuuluisaksi säveltäjäksi keskittyneen Missä musiikki alkoi -kakkososan jälkeen keskeisin hahmo on nyt 28-vuotias äidittömänä elänyt Alexandra, hänen elämänpolkunsa ja vaikeat valintansa.
Lars Sund on mestarikertoja vailla vertaa. Olen suorastaan rakastanut lähes kaikkea hänen kirjoittamaansa, ja Vaasan prinsessa on juuri sitä, mitä Sund-fani kaipaa. Tummareunaisen, melankolisen ja vähäliikkeisen sairaskertomuksen sisään Sund rakentaa jälleen kerran monipuolisen ja -polvisen tarinan 1900-luvun ruotsinkielisen Pohjanmaan kulttuuriperheiden vaiheista. Kuolema ja suru ovat olleet lähellä Sundin hahmoja jo monesti aiemminkin, ja hän kertoo niistä pakahduttavalla lämmöllä, mehukkaita anekdootteja unohtamatta. Alfin ja Alexandran keskinäinen suhde on kirjaa kannattelevia teemoja. Miten Alf rakastaa rajatta vauvasta asti yksin kasvattamaansa tytärtään, ja miten kauniisti kummitäti Iriksen kokemus ja viisaus auttaa kumpaakin silloin, kun apu eniten on tarpeen. Ah!
Jos Vaasan prinsessan myötä joudummekin nyt heittämään hyvästit Lars Sundin hahmoille, niin ne eivät ole katkerat hyvästit. Eivät tosiaankaan, sillä Pietarsaari-trilogian ja tätä edeltäneen Pohjanmaa-trilogian jälkeensä jättämät maukkaat länsisuomalaishahmot jäävät elämään ja kutsuvat palaamaan luokseen aina joskus. Jos et vielä tunne Lars Sundia, niin tämän painokkaammin en voi sinulle Suomen ehkäpä parasta elävää kirjailijaa suositella. Lue ja rakastu!