Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vanhemmille on hyllymetreittäin tarjolla opaskirjallisuutta aina raskausajasta kouluikäisen elämän tukemiseen. Ja kun oma aikuisuus ei ota sujuakseen, siirrytään self help -kirjojen ja elämäntaito-oppaiden osastolle. Mistäpä muualta kuin lapsuudestaan ja vanhemmilta saamistaan eväistä – tai niiden puutteesta – voisi ammentaa ymmärrystä nykyhetkeen. Sen sijaan vanhemman ja aikuisen lapsen ristiriidoista on kirjoitettu yllättävän vähän tietokirjallisuutta. Hannele Törrönen tarttuu aiheeseen kirjassaan Väärin rakastettu?
Lapsi on kaikissa olosuhteissa riippuvainen vanhemmistaan, aikuisella on valta hylätä ja pistää välit poikki. Jotakin suhteessa on mennyt niin pieleen, jotakin jäänyt niin kesken, että aikuistuttua suhde omaan vanhempaan ei toimi. Välirikko voi olla totaalista kieltäytymistä yhteydestä tai sitten tapaamiset ovat tahmaista ja vaikenevaa kiukun nielemistä, räväkkää riitelyäkin. Omista lähtökohdistaan parhaansa yrittäneen vanhemman on raskasta huomata epäonnistuneensa elämänsä ainutlaatuisimmassa ihmissuhteessa – mikään välimatka tai teko, kun ei poista vanhemman ja lapsen välistä sidosta. Usein erimielisyyksiin ei ole edes selkeää syytä tai se on painunut suhteen syviin pohjamutiin tavoittamattomiin. Toisinaan taas toisen osapuolen elämänvalinnat ja -vaikeudet voivat aiheuttaa niin suurta pahaa oloa, että itseään suojellakseen toisen on katkaistava kaikki yhteydet. Niin tai näin, taakka on valtava ja häpeällinen. Syyllisyys rajoittaa ja rampauttaa, apua ei useinkaan haeta. Ulkopuolisen voi olla vielä vaikeampi hahmottaa, mitä vuosikymmenten saatossa kertynyt tunnehistoria pitää sisällään.
Hannele Törrönen on psykologi ja psykoterapeutti, joten kirjan esimerkit pohjautuvat todellisiin tilanteisiin ja lukuisiin pohdintoihin aikuisten lasten vanhempien kanssa. Toki tekstit ovat muokkaantuneet useammasta tarinasta niin, ettei kenenkään yksityisyys vaarannu. Pohdinnat ovat hyvin käytännönläheisiä ja rohkaisevia, pienistäkin askelista toinen toisensa ymmärtämiseen kannattaa iloita. Realismia on se, ettei täysin uutta ja puhtoista alkua läheskään aina luvata. Kirjasta jää mieleen kaikkiin ihmissuhdesolmuihin sovellettava neuvo: On viisautta unohtaa vaatimus totuuden selvittämisestä ja keskittyä huomaamaan, että näin eri tavoin me tämän asian olemme kokeneet. Voisiko juuri se ollakin kiinnostavaa, kuinka erilaiset muistot meillä on samasta tilanteesta – minun totuuteni on eri kuin sinun totuutesi? Tästä näkökulmasta on turhaa kiistellä siitä, mitä todella tapahtui.
Hannele Törrönen on kirjoittanut kirjan vanhemmille, joiden elämää varjostavat ristiriidat aikuisten lasten kanssa. Itse suosittelen tätä kaikille perheiden sisäisestä dynamiikasta kiinnostuneille, olemmepa sitten niitä aikuisia lapsia tai sen lisäksi vanhempiakin.
