Tie kiinalaisen kirjallisuuden parissa jatkuu. Edellinen Gao Xingjianilta lukemani kirja, Vapaan miehen raamattu, ei täysin maistunut, mutta päätin silti tarttua Vaarin onkivapaan, koska suomennettua kiinalaista kirjallisuutta ei liiaksi asti ole ja kiinalaisuuden ymmärtäminen kiinnostaa. Niinpä siis rohkeasti kohti Kiinaa!
Vaarin onkivapa on novellikokoelma, jossa Gao Xingjian pyrkii uudistamaan novellitaidetta. ”Aikakausi, jolloin novellin tärkein tehtävä oli kertoa tarina, on kauan sitten päättynyt. Myös ajatus siitä, että novellin tulisi kuvata jotakin henkilöhahmoa ja pyrkiä kattavaan, uskottavaan luonnekuvaukseen, tuntuu kovin vanhanaikaiselta”, Gao muotoilee teoksen loppusanoissa. Novellien ytimessä ei on kieli itse. No, tästä näkemyksestä vaikkapa Alice Munro saattaisi olla eri mieltä, ja kenties iso osa lukijoistakin kallistuisi toiselle kannalle.
Kokoelman novellit ovat enimmäkseen 1980-luvun alkupuolella kirjoitettuja lyhyitä katkelmia, jotka kuvaavat elämää Kiinassa. Kulttuurivallankumouksen erottamat ihmiset kohtaavat toisiaan parissakin novellissa. Niminovellissa vaarille ostettu onkivapa johtaa syvälle lapsuuden muistikuviin. Novelleissa on vähänlaisesti juonivetoista tarinaa, mutta sitäkin enemmän tunnelmankuvausta. Mukana on tietysti paljon kiinalaista ajankuvaa, kulttuurivallankumouksen vaikeudet paistavat läpi monista tarinoista.
Vaarin onkivapa ei ole erityisen helppoa luettavaa. Suomalaiset sentään saavat täyden 17 novellin kattauksen, tästä on englanniksi kai pitkälti tarjolla versio, jossa on vain kuuden novellin valikoima. Jos arvostat nimenomaan tarinankerrontaa, Vaarin onkivapa kannattaa suosiolla ohittaa, mutta jos kiinalaisen tunnelman fiilistely kiinnostaa, siihen kokoelma tarjoaa monenlaisia näkökulmia.