Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjaan muokatut kirjoitukset ovat alun perin ilmestyneet Uusimaa-lehdessä, Särössä, Lukufiiliksessä ja Pikkukaupungissa. Yksiin kansiin kootuissa teksteissään tekijä kirjoittaa sujuvasti ja viihdyttävästi monenlaisista arjen huomioista ja sattumuksista, välillä hieman vakavamminkin.
Kieli-ihmisenä Kapari-Jatta (tunnetuin ehkä Harry Pottereiden suomentajana) leikkii sanojen kanssa, mutta käytännön asiatkin tuottavat tekstityöläiselle hankaluuksia. Sähkökatko saa tietokoneen reistailemaan ja jääkaappi menee rikki. Työpäivien alettua pitäisi tehdä paljon muutakin ja arkiset asiat alkavat askarruttaa juuri tuolloin. Kissoista kirjoittaja kertoo paljon, kissaihmiset lukevat tämän varmasti mielellään. Hän ihmettelee tähtitaivasta ja maailmaa eri paikoissa: kotikaupungissaan Loviisassa, New Yorkissa, Afrikassa ja Intiassa.
Kirjoituksissa muistellaan myös lapsuutta; kiiltokuvia, hyppynaruja, superpalloja, koulumatkoja, nukkeja ja kaikkea tärkeää, mm. vaatetusta (joka omin käsin laadittuna lienee ollut ainutlaatuinen). Kapari-Jatta miettii, mikä on suomen kielen kaunein lause, opettelee käyttäytymistä hississä ja suurkaupungissa sekä busseissa, möyrii puutarhassa saaden aikaan ainakin komeasti sidotut lipstikat. Hän myös tunnustaa, kuinka pihaan lopulta tuli punainen auto! Vai oliko se tulipunainen? Kynällä, oikealla kynällä, kirjoittamisesta riittää myös tarinaa.
Kirja on raikas, leppoisa, vilpittömän oloinen, täynnä tunnelmapaloja ja osittain melkein riehakas — se on tarttuvaa. Tarinaa riittää laidasta laitaan. Asioilla on usein myös toinen puolensa ja moni kolumni saa ajattelemaan muita, toisia arvoa, pieniä yksityiskohtia sekä antamaan luvan itselleen olla vaikka tekemättä mitään tai tekemään juuri sen, mitä on aina aikonut tehdä jos…
Lukemisen arvoisia kolumneja, joista jokainen varmaan löytää itselleen sopivaa muisteltavaa, mietittävää ja hupia (sekä niitä kissatarinoita). Itse luin kirjan yhdeltä istumalta, ehkä tämä sopisi kuitenkin paremmin luettavaksi vaikka kiireiden keskellä, välillä rauhoittuen, tarina kerrallansa. Kertalukeminen voi aiheuttaa kirjaähkyn, jonka voisi parantaa vaikka kirjoittajan harrastama avantouinti! Eräs resepti kirjan käyttöön: kun olet harmistunut ja kyllästynyt, ota tämä kirja, avaa se satunnaisesta kohdasta ja lue ensimmäinen silmiisi osunut kirjoitus. Väittäisin, että lukemisen jälkeen olo on jo parempi tai ainakin sinulla on uutta mietittävää.