Roman Putro on kuollut ja ruumis kadonnut. Viktor Kärpän ei pitäisi tunkea nokkaansa lainkaan tapaukseen, joka ei mitenkään koske hänen bisneksiään, mutta koska Romanin vanhemmat olivat Viktorin äidin sydänystäviä, kokee Viktor velvollisuudekseen selvittää, mitä oikein on tapahtunut. Omituista kyllä, tapauksesta tuntuvat kiinnostuvan Suomen poliisin lisäksi myös Tehtaankadun lähetystön väki sekä mahtimiehet lain molemmilta puolilta Pietaria myöden. Viktor on jälleen moninkertaisesti liemessä.
Matti Röngän Viktor Kärppä on kotimaisen — ja miksei ulkomaatkin mukaanluettuna — dekkarikentän kiinnostavimpia hahmoja tällä hetkellä. Lainkuuliaisuuden ja rikollisuuden välisellä harmaalla alueella taituroiva Viktor joutuu pitämään kielen keskellä suuta jatkuvasti ja luottamaan vain omaan vaistoonsa.
”Minun oli paras hankkia tietoni itse, harkita ja punnita niitä rauhassa ja miettiä seurauksia. Ja sitten valikoida, mitä kertoisin ja kenelle ja missä järjestyksessä. Minulla oli monta kumppania ja kontaktia ja suhdetta, monta vastuuta ja velvollisuutta.”
Sivuhahmot, kuten moottoriturpainen ataripoliisi Teppo Korhonen, Viktorin Aleksei-veli ja nuori apuri Matti Kiuru, ovat myös värikkäitä ja hyvin kirjoitettuja hahmoja, jotka kehittyvät edelleen kirjasarjan edetessä.
Väärän maan vainaja on kuudes osa Tappajan näköisen miehen aloittamassa mainiossa dekkarisarjassa. Matti Rönkä tuntuu nyt löytäneen yhä selvemmin oman persoonallisen kerrontaäänensä. Teksti on harkitun tiivistä ja kielenkäyttö kirkasta. Huumoriakaan ei ole unohdettu — mustaakaan. Väärän maan vainaja on hyvin kiinni nykyhetkessä, ja viittauksia päivän polttaviin teemoihin löytyy. Röngän kerronta on niin realistisen tuntuista, että välillä tulee miettineeksi, onko kaikki pelkkää fiktiota. Ainoa ikävä puoli tässä on, että seuraavaa Kärppää joutunee odottelemaan jälleen pari vuotta. Toivottavasti sarja saa edelleen jatkoa.