Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Väärän kuninkaan päivä on sukupolviromaani, joka vie lukijansa poliittisesti lähes kaikissa asioissa värittyneestä 70-luvusta 80-luvun kasinotalouteen sekä aina 90-luvun lamaan ja sitä edeltäviin tapahtumiin.
Päähenkilö tuntuu olevan alussa toimittaja, Jyrki Nyrki, jonka firma menee alta ja vaimokin on jättämässä. Pelastusta tarjoaa vanha kaveri, joka ehdottaa dokumentin tekemistä T. Ryynäsestä. Miehestä, joka on juuri joutunut oikeuden eteen vastamaan taloudellisista väärinkäytöksistä ja jatkoa talousrikossyytöksiin on ilmeisesti tulossa.
Kerronta sivuaa vielä jonkin aikaa toimittajan menneisyyttä, mutta sitten siirrytään T. Ryynäseen ja hänen kaverinsa Paul Vihannin elämään ja muisteluksiin. Alunperin T. Ryynänen aloitti opiskelijapoliitikkona – hän tiesi jo silloin, mitä on tekeillä ja osasi ennakoida tulevaa, itselleen sopivasti. Hyväksi kakkosmieheksi ja tiettyjen aikeiden totetuttajaksi hän tarvisi Pupua, Paul Vihantia. Hän uskoi Pupun olevan riittävän lojaali monistakin eri syistä.
Kirja jatkuu T. Ryynäsen omina muisteluksina sekä osittain toimittajan haastattelemien henkilöiden kertomuksina hänestä. Muistelot 1970-luvun poliittisesta liikkeestä sekä ajautuminen sitä kautta talousguruksi ovat osaltaan ihan viihdyttävää luettavaa.Tuntuu kyllä siltä, että melko monessa kohtaa nimenomaan sivuhenkilöt vievät pisteet kotiin eli heidät on kuvattu mielenkiintoisesti ja ymmärtävästi. Lisäksi näitä kertojia on paljon. Välttämättä tästä jää ensimmäisenä vaikutelma, että asiat olisi voinut kuvata lyhyemmin, intensiivisemmin ja järjestelmällisemmin. Loppukin vaikuttaa hieman päälleliimatulta ja tarkoitukselliselta.
Aihe on mielenkiintoinen, mutta se tuntuu jotenkin leviävän tekijänsä käsiin ilman täysin selkeää, tiukkaa otetta. Ei kirja huono ole, mutta se olisi vaatinut ehkä raakoja poistoja ja uudelleen kirjoittamista, jotta sitä voisi hyvällä omallatunnolla sanoa mainioksi.
Kirjalla on nytkin puolensa eli sukupolvien murros, rahamarkkinoiden nousu ja tuho sekä kansan jakautuminen entistä pahemmin kahtia tulevat esille, mutta kovin hentoina piikkeinä. Varsinkin kun tämän kaiken sanomiseen on käytetty melkoinen tiiliskivi eli 512 sivua.
Suosittelen aiheesta ja ajankohdasta kiinnostuneille, tosin tämä ei valitettavasti edusta parasta antia lajissaan. Toivottavasti Kaarle Ahosta kuitenkin kuuluu lisää, sillä mikään mitätön kirja tämä ei missään nimessä ole.