Marrasvirran kaupungissa on vuotuinen karnevaalipäivä, ja kaupunki on tulvillaan ihmisiä. Kaarna on kaupungin virkamies, jolla olisi illalla puheenvuoro ennen ilotulitusta. Hänen toimittajavaimollaan olisi puolestaan vielä aiemmin tehtävänään historiallinen paljastus Stasi-näyttelyn avajaisissa. Päivä ei kuitenkaan mene yhtään niin. Kaarna kuulee, että hänen dementoitunut äitinsä on kuollut hoivakodissa, mutta kun hän pääsee paikalle, osoittautuu ruumis sangen eloisaksi. Ja valmiiksi pötkimään pakoon. Kaarnan päivä kuluukin äidin jahtaamiseen.
Kansainvälistä läpimurtoa esikoisromaanillaan Lumikko ja yhdeksän muuta viime aikoina tehneen Pasi Ilmari Jääskeläisen Väärän kissan päivä on jännittävä ja outo tarina. Jääskeläinen on taitava kertoja, jonka kirjat ovat aina jotain muuta kuin miltä ne ensin näyttävät. Tässäkin luulee lukevansa yhdenpäivänromaania dementoituneen vanhan naisen jahtaamisesta, mutta sitten, kun tulee vilkaisseeksi sivusilmällä ihan väärää kissaa, joudutaankin vaikeuksiin, kuten yleensä. Kissojen kanssa pitää olla varovainen.
Kulje vaikka virsta vaaraa
mutta älä katso kissaa väärää.
Yksi Väärän kissan päivän keskeisimmistä teemoista on muistin ja muistojen suhde. Pasi Ilmari Jääskeläinen pohtii muistojen muokkaamisen mahdollisuutta, sitä mitä ja miten me oikeastaan muistamme. Ja millaiset elämämme välähdykset jäävät määrittämään persoonaamme. Kuka ”minä” oikeastaan olen? Entä jos ”minä” olenkin joku toinen? Jääskeläinen spekuloi lääketieteen ja psykologian mahdollisuuksilla persoonan muokkauksessa. Ja toisaalta Väärän kissan päivä on kertomus vallankäytöstä ja auktoriteettiasemasta. Voiko manipuloiva äiti olla hyvä vanhempi?
Pasi Ilmari Jääskeläinen on hyvin omaperäinen kertoja, ja lisäksi hän hallitsee kauniin kielen. Väärän kissan päivä on tulvillaan hienoja kielikuvia. Väärän kissan päivä on jälleen yksi helmi taitavan kirjoittajan tuotannossa. Suosittelen!