Vaarallinen taito -romaanin lukeminen alkoi perin tutuissa merkeissä, niin paljon asetelmassa oli aineksia aiemmin lukemistani dekkareista. Oli kriminaalipsykologi, oli Rebecca-niminen päähenkilö, oli ruotsalaisen yläluokan kuvioita. Jopa kirjailijan sukunimikin tuntui aikaisemmin kuullulta, ja aivan oikein: Camilla Sten on dekkarikirjailija Viveca Stenin tytär.
Rebecca Lekman on kriminaalipsykologi, joka asuu Teksasissa naisystävänsä Marian kanssa. Eräänä aamuna hän saa kuitenkin hätkähdyttävän puhelinsoiton entiseltä työtoveriltaan Leolta: nuoruudenrakastettu Louise von Ascheberg on kuollut. Eikä vain kuollut, vaan murhattu. Rebecca palaa Ruotsiin, virallisesti hoitamaan dementoituvaa äitiään, mutta myös penkomaan Louisen kuolemaa. Hän ei kuitenkaan pääse mukaan virallisiin tutkimuksiin, vaan tapausta pitää alkaa ruotia omin päin.
Louisen taustasta alkaakin sitten löytyä mielenkiintoisia asioita: hän on viimeisten vuosiensa aikana ollut aktiivisesti mukana Serendipity-nimisen yrityksen toiminnassa. Kyse on luonnonkosmetiikan suoramarkkinoinnista, ja totta kai puhtoisen kuoren alta paljastuu perinteinen pyramidihuijaus. ”Kaikki, jotka tekevät töitä Serendipityssä, ovat kuin sisaria toisilleen. Tukevat ja auttavat toisiaan ja tietävät, että Serendipity on myös aina heidän tukenaan”, julistaa firman ryhmänjohtaja Lykke. Mutta sisaruuteen saattaa liittyä kateutta ja silkkaa vihaakin.
Kyllähän tämä oli ihan sujuva dekkari lukea, jännittävä ja rikas tapahtumiltaan, ja Serendipityn kuvaus antoi sille hieman jotain uuttakin monien entuudesta tuttujen tekijöiden lisäksi. Camilla Sten on julkaissut yhdessä Viveca-äitinsä kanssa nuorille suunnattuja trillereitä, joten kokemusta kirjoittamisesta on. Hanna Arvosen käännös tuntui myös moitteettomalta. Jotain jäin kuitenkin kaipaamaan, jotain tuoretta ja arvaamatonta. Toisaalta turvallisen perinteiset dekkarit sopivat monille lukijoille, ja tässä on ehdottomasti sellainen teos.