Jaana Lehtiö on porvoolainen uskonnonopettaja ja rikoskirjailija, joka tuli kotimaisten dekkarien ystäville tutuksi esikoisteoksellaan Joka viisautta rakastaa (Myllylahti 2013).
Nyt rikoskomisario Juha Muhonen, sympaattinen pullasyöppö, joutuu työtovereineen tutkimaan Porvoon kauniissa empirekorttelissa sijaitsevan uskonnollisen Valtakuntayhteisön sisällä tapahtunutta murhaa, kun yksi yhteisön jäsenistä löydetään kuolleena. Valtakunta on erikoinen yhdistelmä kristinuskon oppeja ja new agea, ja sen johdossa on alaistensa silmissä karismaattinen Tuomas Hannumäki, joka lukijalle tosin näyttäytyy lähinnä pitkästyttävänä narsistisena jaarittelijana ja häikäilemättömänä manipuloijana, mutta tämä lieneekin tarkoitus. Valtakunta järjestää toimintaa ja huoltoa vanhuksille, kirpputoreja yleisölle ja kasvisruokaa nälkäisille. Miksi sitten tässä porukassa joku haluaa iskeä toisen talikolla kuoliaaksi, vai onko syyllinen sittenkin joku ulkopuolinen sekopää?
Olen aina ollut kiinnostunut sekä dekkareista että uskonnollisista yhteisöistä, joten tartuin tähän kirjaan oikein innoissani. Ei se aivan kaikkia odotuksia täyttänyt, monet pohjoismaiset kirjailijakollegat ovat onnistuneet huomattavasti paremmin, mutta ehkä onkin kohtuutonta asettaa vertauskohdat vaikkapa Åsa Larssoniin tai Jussi Adler-Olseniin, kun kyseessä on kuitenkin aloitteleva kirjailija.
Yhteisön kuvaus jäi pakostakin vähän ohueksi, vaikka paljon siitä kyllä puhuttiin, ehkä vähän liiankin paljon – kirjassa oli sama ongelma kuin Lehtiön esikoisteoksessa eli ylenmääräinen rautalangasta vääntäminen. Jotain herkullista Valtakunnan kuvauksessa kuitenkin oli, ja esimerkiksi sen piirissä noudatettu huomattava hoikkuuden ihanne toi välittömästi mieleen taannoin runsastakin julkisuutta saaneen Koivuniemen kultin. Uskonnonopettajana Lehtiö kyllä tietää mistä kirjoittaa, ja ainekset hyväänkin jännitykseen ovat kyllä olemassa hänen tuotannossaan.