Cathy Kellyn uusin romaani Uusia alkuja kokoaa Kellylle tyypilliseen tapaan yhteen erilaisia naiskohtaloita. Yhdistäväksi tekijäksi naisille muodostuu Avalonin kylä Irlannissa, jonne kirjan tapahtumat keskittyvät. Jokaisella naisella on oma taakkansa kannettavana, joskin kaikki ovat omalta osaltaan saaneet pettyä rakkaudessa.
Tess on juuri eroamassa aviomiehestään ja yrittää selviytyä elämässä eteenpäin teini-ikäisten lasten ja konkurssikypsän antiikkiliikkeen kanssa, kun taas hänen sisarensa Suki kamppailee laskujohteisen uransa ja rahahuolien parissa. Mara puolestaan on saanut havaita, että hänen suuri rakkautensa päätti vaihtaa hänet toiseen naiseen, eikä työ samassa yrityksessä exän ja tämän uuden vaimon kanssa juuri houkuttele. Neljäntenä naisena on postivirkailija Danae, joka elää pääosin eristyksissä ja menneisyyttään salaillen. Menneisyyden tapahtumat ovat järkyttäneet häntä niin, ettei hän uskalla päästää ketään lähelleen. Kunnes Mara muuttaa hänen luokseen toipumaan erostaan.
Uusia alkuja on kirja, johon tarttuessaan osaa jo etukäteen arvata mitä saa. Kellyn kirjat ovat usein toistaneet melko samaa kaavaa, eli poimineet yksiin kansiin useamman päähenkilön, joilla yleensä on keskenään jonkinlainen suhde. Jokaisen elämäntilanne on hieman erilainen, jolloin kirjassa voidaan käsitellä monia eri teemoja ja juonikuvioita.
Itse pidän yleensä enemmän kirjoista, joissa päähenkilöitä on vain yksi, mutta luen kuitenkin takuuvarmaa viihdettä halutessani Kellynkin kirjoja. Hän nimittäin osaa asiansa ja kirjoittaa viihdyttäviä ja usein koskettaviakin kirjoja, jotka sopivat erinomaisesti vaikkapa viikonlopun ratoksi. Sinänsä onkin ikävää, että hän näyttää usein kirjoittavan kirjansa helpoimman kautta vanhalla tutulla kaavalla, sillä olen varma että hänestä olisi paljon enempäänkin. Tarvetta sille ei tosin taida olla, sillä kirjailija on paikkansa viihdekirjallisuuden kärjessä lunastanut.
Joka tapauksessa Uusia alkuja on hyvä lajityyppinsä edustaja ja kirjan juoni on huolella suunniteltu. Joistakin kirjan hahmoista olisi mielellään lukenut enemmänkin, sillä esimerkiksi Marassa olisi varmasti ollut ainesta päähenkilöksi yksikseenkin.