Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mikä lapselle nimeksi? Mitä minun nimeni tarkoittaa? Nämä kysymykset tuntuvat kiinnostavan monia, ja niihin vastaamaan on nyt saatu uusi teos, kun Liisa-Maria Patjas ja Katleena Kortesuo ovat julkaisseet tuhdin tietopaketin uusista ja vanhoista etunimistä.
Etunimikirjoja on julkaistu aikojen saatossa paljonkin, mutta Patjaksen ja Kortesuon kirja puolustaa kyllä paikkaansa: tavanomaisten jo aiemminkin tutuksi tulleiden nimien tulkinnan lisäksi mukana ovat kaikkein uusimmatkin eli almanakkaan tänä vuonna tulevat nimet. Nyt löytyvät siis nimipäivät ja nimenselitykset myös Juulille, Jannille, Sasulle ja Noelille. Lisäksi kirjaan on koottu joukko harvinaisia nimiä, joilla ei ainakaan toistaiseksi ole nimipäivää, kuten vaikkapa Aida, Luna, Mitja ja Myrsky.
Entä sitten sisarukset? Mistä löytyisi samantyyppisiä nimiä? Tähänkin kirjan kirjoittajat vastaavat antamalla nimiselitysten yhteydessä ehdotuksia synonyymi ja anagramminimistä; jälkimmäinen tapa on ihan mielenkiintoinen, joskin se antaa vähän erikoisia tuloksia, kun nimien kirjaimet järjestellään uudelleen. Miten olisivat vaikka Lenita ja Taneli? Tai Miisa ja Saimi?
Jonkin verran kirjassa on koottu yhteen myös eri aihepiirien, kuten kasvien tai satuhahmojen nimiä.
Kalenteriosuuden lisäksi kirjassa annetaan tietoa etunimilaista ja sen sovelluksista. Lisäksi mukana on paljon kirjoittajien omaa pohdintaa nimien luonteesta ja nimeämisen ongelmista, ja tämä olikin mielestäni kirjan antoisin osuus, jota olisi nimienselitysten kohdalla saanut olla enemmänkin. ”Pojannimi Vili on yleinen, mutta miltä se tuntuu aikuisen miehen nimenä? Pieni taapero voi vilistää, joten ehkä meillä 2020-luvun työelämässä vilistää myös 190-senttisiä Vilejä.”, kirjoittajat miettivät.
Hassujen tai vieläkin pahempien assosiaatioiden lisäksi varoitetaan turhasta eksoottisuuden tavoittelusta, joka aiheuttaa kantajalleen vain hankaluuksia: Yadessa ja Angelica joutunevat ainakin selittelemään nimiensä oikeaa kirjoitusasua, ja supisuomalaisen sukunimen yhteydessä ne ovat Patjaksen ja Kortesuon mielestä kuin ”paljettiperhosella koristettu karjalanpaisti.”
Uusi etunimikirja on siis paitsi tärkeä hakuteos myös viihdyttävää luettavaa ihan itsessään.
