Meidän aikuisten, joiden näkökulma elämään on pidempi kuin lapsilla ja nuorilla, on keskityttävä pitämään yllä toivoa. Se, minkä kanssa nyt kamppailemme, ei ole pysyvää. Me selviämme tästäkin kulkutaudista kuten aiemmatkin sukupolvet ovat selvineet omista kriiseistään.
Kulkutaudit ovat kiinteä osa ihmiskunnan historiaa mutta niistä selviytymisen kirjallinen dokumentointi on ollut aiempien pandemioiden kohdalla vajavaista. Espanjantaudin levitessä kulovalkean lailla käytiin ihmiskunnan historiassa poikkeuksellisen tappavaa ensimmäistä maailmansotaa eikä lääketiedekään vielä ollut aivan sillä tasolla, että virusperäistä kulkutautia olisi kyetty kattavasti dokumentoimaan ja tätä aiempia pandemioita voimme vain arvailla kirjallisista lähteistä. Siksi on hienoa, että kykenemme nyt sanoittamaan suoriutumisemme korona-pandemiasta ja piispa Teemu Laajasalon toimittama kirja Uusi Alku : Elämä kulkutaudin muuttamassa maailmassa tähtää juuri tähän.
Laajasalo on valinnut 12 henkilöä eri elämänaloilta vastaamaan viiteen kysymykseen poikkeusoloista ja samoihin kysymyksiin saadaan kiinnostavalla tavalla erilaisia vastauksia riippuen vastaajan taustasta. Parhaimmillaan vastaukset ovat oivaltavia ja henkilökohtaisia ja heikoimmillaan ne on kirjoitettu enemmän kirjoittajan työnantajan äänellä kuin henkilön omalla. Kaikkia kirjoituksia yhdistää se, että poikkeusoloista koettiin selvityn olosuhteet huomioiden hyvin ja luottavaisuus tulevaisuutta kohtaan on korkealla.
En ehkä ostaisi saunaa ihan niin täyteen vessapaperia, jotta siellä pystyisi esimerkiksi saunomaan joskus.
Uusi alku : Elämä kulkutaudin muuttamassa maailmassa on kiinnostava kokoelma näkemyksiä pandemia-ajasta ja siitä kuinka Suomi ja suomalaiset selvisivät poikkeusoloista.