Olen tehnyt nuorempana paljon ristipistotöitä pellava ja aidakankaille, mutta iän ja ikänäön karttuessa tämä viehättävä käsityötapa on jäänyt minulta valitettavasti vähän sivuun. Nyt sain käsiini Hannah Sturrockin uuden ristipistokirjan, ja intoni alkoi syttyä uudestaan.
Sturrock on käsityökirjailijana itseoppinut, hänellä ei ole muodollista pätevyyttä tai taidekoulututkintoja. Hän kertoo kuitenkin kirjansa esipuheessa rakastaneensa aina ristipistoja, mutta ei niinkään itse malleja. ”Maailmassa on miljoonia harrastajia, joiden lempipuuhaa on kirjoa vanhanajan koukeroisia merkkausliinoja tai söpöjä kissanpentuja”, Sturrock kirjoittaa, ”sellaiset työt eivät vain ole minun makuuni.” Niinpä hän päätti ryhtyä luomaan itse uudenlaisia ristipistomalleja.
Kirjan alussa on annettu tarpeelliset ristipistotöiden perusohjeet: on kerrottu välttämättömistä tarvikkeista ja siitä, miten helppoa ristipistoja on todellisuudessa ommella. Sitten esitelläänkin tärkein, eli kolmisenkymmentä mallia, joista suurin osa on hyvinkin viehättäviä ja käyttökelpoisia. Itse asiassa mallien ydin ei minusta kirjan esipuheesta poiketen ole kovinkaan vallankumouksellisen uutta: on kirjaimia, geometrisia kuvioita, lukuisia luontoaiheita. Toteutus on kuitenkin mukavan pelkistettyä, ja jotkut työt, kuten vaikkapa kansikuvan lintuaihe, ovat oikein taidokkaita.
Joten kyllä Sturrockin kirja puolustaa paikkaansa: se innostaa sekä aloittelijaa että pidemmälle ehtinyttä ristipistoilijaa.