Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Uuden nimen tarina on odotettu jatko-osa pseudonyymi Elena Ferranten upealle romaanille Loistava ystäväni, joka vuosi sitten hurmasi ison joukon lukijoita, minut heidän mukanaan. Se levittää jälleen eteemme napolilaisen korttelin lukuisine asukkaineen ja heidän lukuisine lempinimineen, mikä helposti aiheuttaisi sekaannusta, jollei kirjan alkuun olisi lukijaystävällisesti laitettu valaiseva henkilögalleria.
Elena, joka toimii jälleen kirjan kertojaäänenä, ja hänen ystävänsä Lila kasvavat ja kehittyvät, mutta näennäisesti kovin eri teitä: Elena onnistuu työllä ja vaivalla jatkamaan opintojaan ensin lukiossa ja sitten Pisan yliopistossa, kun taas vähintään yhtä lahjakas Lila päättää opiskelunsa kansakouluun ja ryhtyy sitten elämään työläisnaisen elämää; enemmän tai vähemmän onnistunut avioliittokin solmitaan jo 16-vuotiaana. Elena pohtii Lilan ja muidenkin hänen asemassaan olevien naisten elämää näin:
”Aviomiesten, isien ja veljien ruumiit olivat ahmaisseet heidän ruumiinsa ja tehneet heistäkin yhä miesmäisempiä, tai sitten he olivat muuttuneet raskaan työn, lähestyvän vanhuuden tai sairauden painosta. Milloin tuo muutos oikein alkoi? Taloustöiden myötä? Raskauksien myötä? Hakkaamisten myötä?”
Stefano, Lilan aviomies, alkaa tietenkin pian toivoa perillistä, mieluiten miespuolista, mutta keskenmenon jälkeen uutta raskautta ei kuulu, ja niinpä Stefano lähettää Lilan, Elenan ja pari esiliinaa Ischialle uimaan ja loikomaan hiekkarannoille, josko tämä vahvistaisi nuorta vaimoa. Tästä alkaa sitten romaanin hektinen ja laaja, ehkäpä toisaalta vähän liiankin laaja ja perusteellisesti kuvattu keskiosa. Hiekkarannoilla Lilan kauneus ja nokkeluus eivät tietenkään jää vaille vastakaikua, mutta Elenalle tämä Lilan kuuma kesärakkaus on aika tavalla katkeransuloinen kokemus, onhan kyseessä hänenkin nuoruudenihastuksensa Nino Sarratore.
”Sitten aloin epäillä itseäni, olin erehtynyt, kuvitellut turhia. Kuinka oli mahdollista, että tällainen lyhyenläntä, ahkera mutta ei kovin älykäs rillipäinen pullukka, joka yritti esittää sivistynyttä ja tietäväistä, oli voinut ajatella kiinnostavansa Ninoa edes kesäloman ajan?”
Lukijalle nämä molemmat nuoret naiset ovat toisaalta ärsyttäviä. Lila on pirullinen, tilanteesta haukkamaisesti kiinni nappaavaa, moraaliton, kun taas Elena ei usko koskaan itseensä, myötäilee vain toisia. Kuitenkin he herättävät myös myötätuntoa. Ischialta paluun jälkeen moni asia muuttuu: Lila myllertää elämänsä ihan uudeksi, ja Elena pääsee yliopistoon, jossa hän kirjoittaa esikoisromaaninsa. Niin epätodennäköistä kuin Lilan ja Elena ystävyys onkin, se ei lopu, muuttuu vain.
”Näetkö, kuinka läheisiä olemme aina olleet, kaksi ihmistä yhdessä ruumiissa, yksi ihminen kahdessa.”
Ja lukija jää edelleen odottamaan jatkoa.
