Tämänkertainen Utopia sijoittuu tulevaisuuden Egyptiin. Yhteiskunta on järkkynyt, kun Yhdysvallat teki Lähi-idän öljyvarannoista arvottomia kehittämällä öljylle korvikkeen. Egyptin yhteiskunta on hajonnut kahtia: eliitti on vetäytynyt muurien ja vartijoiden taakse ja kärsivä köyhälistö muurien ulkopuolelle.
Kirja kertoo utopialaisista nuorista vuosikymmen romahduksen jälkeen. Eliitin pennut elävät yltäkylläisyydessä. Kun saatavilla on kaikki mahdolliset nautinnot, mikään ei tunnu miltään.
Herään. Tyhjennän rakkoni. Poltan. Juon kahvin. Ajan parran. Kohennan otsahaavani, että se näyttäisi ilkeämmältä. Nain afrikkalaista piikaa. Syön aamiaista. Sekoitan maitoa ja kananmunia haarukalla. Heitän iljettävän seoksen saman tien roskikseen. Haukottelen. Naurahdan. Räkäisen. Ahmin paistia. Työnnän sormet kurkkuun. Menen Larinin huoneeseen oksentamaan matolle. Nauran. Työnnän sormet korviin. Otan baarikaapista viskipullon ja juon siemauksen. Tanssin. Hoipun. Menen seisomaan sohvalle. Rojahdan matolle. […] Yhden ainoan tunnin aikana olen jo tehnyt kaiken, eikä elämässä ole enää mitään mikä kiinnostaisi tai mitä tekisi mieli.
On kuitenkin jotain. Nuorison keskuudessa muotiin on tullut metsästäminen. Pikainen retki muurien ulkopuolelle, hyökkäys jonkun ulkopuolisen kimppuun, matkamuistoksi käsi tai muu joutilas raaja ja sitten kutsutaan merijalkaväen helikopteri hätiin noutamaan.
Kirjan päähenkilö nappaa tytön mukaan ja lähtee itsekin ulkopuolelle. Kaikki ei vain mene suunnitelmien mukaan ja hän joutuu kohtaamaan Utopian ulkopuolisen todellisuuden vähän liian todellisena. Kotiinpaluu ja edes hengissä selviäminen eivät olekaan enää itsestäänselvyyksiä.
Utopia on vauhdikas ja jännittävä teos, jolla on luonnollisesti paljon sanottavaa nykypäivän yhteiskunnasta, vaikka näennäisesti tulevaisuudesta puhutaankin. Tawfiq piirtää tylyn kuvan nautinnonhaluisesta yläluokasta ja muurien ulkopuolella asuvista köyhistä, joiden elämä on kituuttamista rikkaampien armoilla. Mitä pitäisi tehdä, jotta Tawfiqin Utopia ei toteutuisi?