Nevadan autiomaassa, keskellä ei-mitään, väikkyy kangastuksen lailla Utopia, maailman kahdeksas ihme. Valtavan lasikuvun alle rakennetun huippumodernin teemapuiston laitteet avaruusasemasta hologrammihalliin ovat niin aidon tuntuisia, että ne voisivat olla taikuutta. Tarjolla on jokaiselle jotakin, erilaisia maailmoja, kokemuksia vaikka useammaksi päiväksi — toki korkeahkolla hinnalla. Elämyspuisto vailla kilpailijaa, erään vanhan miehen unelmien täyttymys.
Aivan omanlaistaan taikuutta ja kilpailua suunnittelee myös John Doe -niminen älykäs rikollinen; taikuutta jonka suuri huipentuma on Utopian lasikupuun sijoitettujen muoviräjähteiden yhtäaikainen laukaiseminen huvipuiston 20 000 kävijän niskaan. Huvipuiston laitteita ja uloskäyntejä ohjaavan tietokonejärjestelmän kaapannut Doe vaikuttaa täysin pysäyttämättömältä — ellei huvipuiston laitteet aikanaan ohjelmoinut tohtori Andrew Warne saa uusia ideoita pikaisesti seuraavan kolmen tunnin sisällä.
Doe tekee pieniä täsmäiskuja, varoittaen toki ajoissa mitä tapahtuu missäkin. Eihän hän halua kenenkään ulkopuolisen vahingoittuvan, ainakaan vielä. Seuraa kiihkeä ajojahti sekä fyysisesti että psyykkisesti. Kirjoittaja limittää todentuntuista teknologiaa harvinaisen uskottavaan tarinaan.
Childin jännäri pitää jälleen kerran otteessaan todella tiukasti, kirjaa ei malta laskea käsistään. Toki kirjassa spekuloidaan tietotekniikalla ja teknologialla ja se on ehkä jonkun mielestä pitkäveteistä. Itseäni tämäkin puoli kiinnosti ja jännitys tiheni sopivasti loppuhuipennukseen asti. Kirjailijan parhaita opuksia, suosittelen kaikille jännityksen, teknologian sekä kieron ja kavalan pelin ystäville. Tämä pitää mukavasti jännitystä yllä ainakin yhden pimeän syysillan.