Apostolinen uskontunnus kirjan alkulehdillä johdattelee lukijan miettimään omia uskomuksiaan. Niinpä luulin tarttuvani uskon peruskysymyksiä tai jumalasuhdetta pohtivaan kirjaan, mutta tässä kirjassa onkin kyse paljon laajemmasta näkökulmasta. Kun hetkeksi keskitymme kuuntelemaan omaa ja toisten puhetta, voimme rekisteröidä pitkän listan uskomuksia ja oletuksia. Yksi ei usko osaavansa piirtää, toinen ei osaa laulaa. Kolmas uskoo täysikuun valvottavan.
Saku Tuomisen ja Annamari Heikkilän yhteistyönä syntyneessä kirjassa on kolme osaa; käytäntö, teoria ja sekä että. Toteutustapa on mielenkiintoinen ja haastaa lukijan ottamaan kantaa. Tiiviin tekstin ja valmiin asioiden selittämisen sijaan kirjoittajat heittelevät ilmaan esimerkkejä totena pidetyistä asioista tai yhden ihmisen uskomuksesta, joka seuraavassa hetkessä kyseenalaistetaan. Ja kas, lukija päätyy tarkastelemaan uskomuksen syntymekanismia. Mikä on faktaa, mikä ehkä pelon, turvattomuuden ja muinoin kuullun arvostelun luomaa käsitystä? Ja kun hyvin käy, kannustus ja myönteinen palaute ovat vahvistaneet uskoa itseen ja omiin mahdollisuuksiin.
Kirja herättää huomaamaan, miten suuri merkitys uskomuksilla elämässämme on. Ellemme koskaan pysähdy miettimään vaikuttimia niiden takana, annamme niiden ohjailla elämäämme vahvasti. Erityisen merkityksellisiä ovat uskomukset omasta itsestämme ja kyvyistämme. Teemme uskomustemme pohjalta herkästi päätöksiä, jotka vain vahvistavat uskomuksiamme entisestään. Kun asian tiedostaa, uskomuksiaan voi ainakin yrittää jalostaa itselle hyvää tuottavaan suuntaan ja jättää haitalliset uskomukset vähemmälle huomiolle. Viimeisessä teoriaa ja käytäntöä yhdistelevässä osuudessa on jokaisen sivun alalaidassa mietiskelytehtävä, jonka avulla lukija voi työstää oman uskomusjärjestelmänsä rakenteita. Kirja on pieni ja nopealukuinen, mutta sille kannattaa antaa aikaa upota. Uskotko, että tämä kirja voi avata elämääsi uusia latuja?