Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
No nyt on komea kirja kyseessä! Ruotsin tunnetuimpiin nykytaiteilijoihin kuuluva Simon Stålenhag on erityisesti tunnettu sci-fi-visioistaan, mutta yhtä lailla miestä kiehtovat dinosaurukset ja muut jo ajat sitten sukupuuttoon kuolleet eläimet. Urtidsbilder koostuu Stålenhagin Tukholman luonnontieteelliselle museolle tekemistä maalauksista, joita on nähtävillä museon pysyvässä näyttelyssä nimeltään Fossil och Evolution. Tosin näin näyttelyssä käyneenä sanoisin, että kirjassa on myös paljon sellaisia kuvia, joita en muista itse paikan päällä nähneeni.
Kaikkiaan kirjassa esitellään 35 muinaista eläinlajia, ja paria tapausta lukuun ottamatta, jokaiselle on omistettu kirjassa yksi aukeama. Vaikka lajeja ei ole lukumääräisesti paljon, on eläinlajien skaala kuitenkin varsin laaja. Kronologisessa järjestyksessä esitellyt lajit sisältävät muiden muassa varhaisia nisäkäsliskoja ja lintuja, unohtamatta myöskään kuuluisimpia dinosauruslajeja kuten Iguanodon ja Tyrannosaurus rex. Kavalkadin aloittavat oikeutetusti Ammoniitit, jotka ilmestyivät maapallon meriin jo 407 miljoonaa vuotta sitten, ja jotka kuolivat sukupuuttoon vasta 341 miljoonaa vuotta myöhemmin, yhdessä dinosaurusten kanssa. Kirjan viimeinen laji on itselleni uusi tuttavuus Castoroides, kaksimetrinen jättiläismajava, joka kuoli sukupuuttoon ehkä vain 10 000 vuotta sitten. Kirja on siten varsin mukava kokoelma sekä kuuluisia että tuntemattomampia eläinlajeja.
Stålenhag avaa loppusanoissa hieman luovaa prosessiaan ja kirjoittaa, miten hänen tavoitteenaan oli kuvittaa eri lajit nimenomaan eläiminä, ei jonkinlaisina muinaishirviöinä. Tämän myös näkee kuvista selvästi. Stålenhag on kiinnittänyt erityistä huomiota eläinten elinympäristöön ja siihen, miten eläimet liikkuvat ja elävät tässä tilassa. Lopputulos tuntuu luonnolliselta ja siltä, kuin katsoisi kuvia jostain luontodokumentista. Värien käytöltään Stålenhag on myös aina ollut aivan omalla tasollaan, ja tällä kertaa siitä on myös aivan erityistä hyötyä. Muinaiseläimet ja varsinkin dinosaurukset on perinteisesti kuvitettu lähinnä erilaisin harmaan ja ruskean sävyin, mutta viimeisimmän tutkimustiedon mukaan tällaiseen mielikuvituksettomuuteen ei ole mitään syytä. Monet eläimistä ovat todennäköisesti olleet hyvinkin värikkäitä, ja Stålenhag onkin voinut päästää mielikuvituksensa valloilleen ja kokeilla erilaisia ja yllättäviäkin kuviointeja ja väriyhdistelmiä. Lopputulokseltaan kuvat ovat hämmästyttävän kauniita mutta silti tieteelliseltä kannalta täysin mahdollisia.
Siispä, erinomaisen mielenkiintoinen kirja jälleen Stålenhagilta! Vaikka tällä kertaa kirja tietysti istuu erityisen hyvin paleontologiasta kiinnostuneiden kirjahyllyyn, niin voi kirjaa myös suositella heille, jotka ovat enimmäkseen kiinnostuneita Stålenhagin taiteesta. Kuvat ovat kirjassa sen verran suurikokoisina, että silmäkarkkia kyllä tässä kirjassa riittää.
